Joukkueurheilua harrastavien 7–9-vuotiaiden itsearvioitujen sosiaalisten taitojen yhteydet harrastusvuosiin, sukupuoleen ja ikään

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 7–9-vuotiaiden joukkueurheilua harrastavien lasten itsearvioitujen sosiaalisten taitojen tason yhteys harrastettuihin vuosiin. Lisäksi tarkasteltiin vastaajien sukupuolien ja ikäluokkien eroja ja yhtäläisyyksiä itsearvioiduissa sosiaalisissa taidoissaan. Tutkimuksen kohdejoukko (n= 30) koostui Vantaan ja Jyväskylän koripallon harrastajista. Tutkimuksen aineisto kerättiin määrällisiä tutkimusmenetelmiä noudattaen strukturoidulla Webropol-kyselylomakkeella. Kyselyssä sosiaalisia taitoja mitanneet mittarit muodostettiin käyttäen apuna Goldsteinin (1980) kehittelemää kysymysjoukkoa. Kysymykset muokattiin joukkueurheilun kontekstiin. Aineiston analysointivaiheessa mittareiden kysymyksistä muodostettiin summamuuttuja, jotta päämuuttujan yhteyksiä ja eroja harrastettujen vuosien, sukupuolen ja iän välillä oli mahdollista tarkastella. Summamuuttujan yhteyttä harrastettuihin vuosiin tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Sukupuolen vaikutusta tutkittiin puolestaan Mann-Whitney U -testin avulla. Ikävuosien eroavaisuuksia sosiaalisissa taidoissa tutkittiin puolestaan Kruskall-Wallis -testillä. Tutkimus osoitti, ettei harrastettujen vuosien ja itsearvioitujen sosiaalisten taitojen välillä ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, vaikka heikko riippuvuus olikin nähtävissä. Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Sen sijaan keskiarvojen tuloksista ilmeni, että pojat arvioivat omat sosiaaliset taitonsa heikommiksi kuin tytöt. Ikäluokkien välisessä tarkastelussa 7–vuotiaat arvioivat omat taitonsa hieman vahvemmiksi kuin 8- ja 9-vuotiaat, joiden keskiarvot olivat lähes identtiset, kuitenkaan erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tämä tutkimus tuo arvokasta tietoa joukkueurheilun ja sosiaalisten taitojen tason yhteydestä harrastusvuosiin, sukupuoleen ja ikään. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi joukkueurheilun ohjaaja- ja valmentajakoulutuksessa. Lisäksi tutkimus avaa uuden ja laajemman tutkimusnäkökulman joukkueurheilun ja sosiaalisten taitojen yhteyden tutkimiseen.