Kielellisten ja toiminnanohjauksen taitojen yhteydet sosiaaliseen kompetenssiin 5-vuotiailla lapsilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko kielelliset ja toiminnanohjauksen taidot yhteydessä vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön arvioimaan sosiaaliseen kompetenssiin 5-vuotiailla lapsilla. Sosiaalisen kompetenssin osa-alueista tarkasteltiin sosiaalisia taitoja (yhteistyötaidot, assertiivisuus ja itsehillintä) ja ongelmakäyttäytymistä (sisään- ja ulospäinsuuntautuva ongelmakäyttäytyminen). Toiminnanohjauksen taidoista tarkasteltiin inhibitiota, työmuistia sekä suunnittelutaitoja ja sujuvuutta. Tutkimuksessa oltiin myös kiinnostuneita siitä, kuinka paljon kielelliset ja toiminnanohjauksen taidot selittävät sosiaalisen kompetenssin osa-alueiden vaihtelusta. Lisäksi haluttiin selvittää, ovatko yhteydet erilaisia pojilla ja tytöillä. Tutkimuksessa käytetty aineisto on osa Niilo Mäki Instituutissa toteutettua Tomera-hankkeen (2007–2011) aineistoa. Tutkimuksessa käytettyyn aineistoon kuului yhteensä 102 lasta, joista poikia oli 54 ja tyttöjä 48. Tutkimuksen aineisto koostui yksilötutkimuksissa lapsista kerättyjen neuropsykologisten testien tuloksista heidän ollessa iältään 5 vuotta ja 3 kuukautta sekä vanhemmilta ja varhaiskasvatuksen henkilöstöltä kerätyistä kyselylomakkeista lasten ollessa iältään 4 vuotta ja 7 kuukautta. Kielellisiä ja toiminnanohjauksen taitoja kartoitettiin neuropsykologisten testien tulosten kautta ja sosiaalista kompetenssia SSRS-kyselylomakkeella (Social Skills Rating System). Tutkimuksen tilastollisena analyysimenetelmänä käytettiin hierarkkista regressioanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kielelliset taidot olivat myönteisesti yhteydessä vanhempien arvioimaan assertiivisuuteen ja inhibitio oli myönteisesti yhteydessä vanhempien arvioimaan itsehillintään. Mitä paremmat kielelliset taidot lapsella oli, sitä assertiivisempi hän oli, ja mitä parempi inhibitio lapsella oli, sitä paremmaksi hänet arvioitiin itsehillinnän suhteen. Pojilla suunnittelutaidot ja sujuvuus olivat kielteisesti yhteydessä varhaiskasvatuksen henkilöstön arvioimaan sisäänpäinsuuntautuvaan ongelmakäyttäytymiseen. Mitä paremmat suunnittelutaidot ja sujuvuus pojalla oli, sitä vähemmän hänellä arvioitiin esiintyvän sisäänpäinsuuntautuvaa ongelmakäyttäytymistä. Tutkimuksen tulosten perusteella lasten kielellisillä ja toiminnanohjauksen taidoilla näyttäisi olevan jonkin verran merkitystä heidän sosiaaliselle kompetenssilleen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että varhaislapsuudessa lasten sosiaalista kompetenssia ja sen heikkouksia arvioitaessa olisi hyvä huomioida myös mahdolliset neuropsykologiset vaikeudet.