Papilio-ohjelman vaikutus lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittymisessä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Papilio-ohjelman lapsille suunnatun intervention vaikuttavuutta lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittymisessä. Tutkimuksessa hyödynnettiin Jyväskylän yliopiston Papilio-ohjelma lasten sosioemotionaalisten taitojen tukemiseen ja itsesäätelypulmien ennaltaehkäisyyn -tutkimushankeen aineistoa, joka on kerätty syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana 5–6-vuotiailta lapsilta. Papilio-hankkeen tarkoituksena on selvittää saksalaisen interventio-ohjelman siirrettävyyttä suomalaiseen varhaiskasvatuskontekstiin. Tutkimukseen osallistui 93 lasta, joista 70 kuului koe- ja 23 kontrolliryhmään. Jokaiselle lapselle tehtiin alkumittaukset interventiojakson alussa ja loppumittaukset noin puoli vuotta interventiojakson jälkeen. Alku- ja loppumittausten testipisteistä laskettiin erotusmuuttajat, jotta pystyttiin selvittämään, oliko lasten sosioemotionaalissa taidoissa tapahtunut muutosta interventiojakson aikana. Koe- ja kontrolliryhmien kehitystä vertailtiin myös keskenään, jotta pystyttiin selvittämään, johtuiko mahdollinen kehitys annetusta interventiosta. Aineiston analyysi suoritettiin kolmen t-testin avulla. Tulosten mukaan lasten sosioemotionaalisissa taidoissa oli tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta alku- ja loppumittausten välissä kaikkien muiden paitsi yhden tehtäväsarjan kohdalla. Viiden tehtäväsarjan kohdalla muutos oli positiivista ja yhden tehtäväsarjan kohdalla negatiivistä. Ryhmien välillä ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää eroa, jolloin muutosta ei voitu selittää annetulla interventiolla. Olisi mielenkiintoista selvittää nyt tutkittua ilmiötä pidemmän interventiojakson ja neutraalimman kontrolliryhmän avulla. Lisätutkimukselle on vielä tarvetta.