Opettajien kollegiaalinen yhteistyö ammattikorkeakoulussa : mikropoliittinen näkökulma opettajuuteen

Abstract

Tutkimuksen kohteena on ammattikorkeakouluopettajien kollegiaalinen yhteistyö. Teema liittyy sekä ammattikorkeakoulututkimukseen että opettajan työn tutkimukseen. Ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen oli 1990-luvun merkittävin koulutusjärjestelmäuudistus Suomessa. Ammattikorkeakoulut ovat pyrkineet erottautumaan uudenlaiseksi koulutuskulttuuriksi, jossa kollegiaalinen yhteistyö on koulun rakenteellisen uudistamisen, työkulttuurin kehittämisen ja opettajan ammatillisen kasvun kannalta keskeinen ilmiö. Yhteisöllinen opettajuus konkretisoituu monissa ammatillista opettajuutta koskevissa tutkimuksissa keskeiseksi koulun kehittämisen haasteeksi. Ammatillisen opettajan työ onkin muuttunut entistä enemmän ulkoisten ja sisäisten yhteistyösuhteiden rakentajaksi ja ylläpitäjäksi. Yhteistyökyky on yhä tärkeämpi edellytys opettajan ja koko ammattikorkeakoulun tuloksekkaalle työlle. Mikropoliittinen näkökulma korostaa opettajan työtä koskevan vallan ja vaikuttamisen merkitystä yhteistyön elementtinä. Siinä keskeisenä ilmiönä on opettajan työn autonomian ja sitä koskevan hallinnollisen vallan jännite.Tutkimus on laadullinen ja sijoittuu organisaatiotutkimuksen ja opettajan ajattelun tutkimuksen välimaastoon. Lähtökohtana oli ymmärtää yhteistyötä osana opetustyön kokonaisuutta. Tutkimustehtävänä oli kuvata ja analysoida opettajien kokemuksia kollegiaalisesta yhteistyöstä ja ammattikorkeakoulua opettajien yhteistyön kontekstina. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu yhteistyön kontekstista, sisällöistä, muodoista ja intresseistä. Ensimmäinen aineisto kerättiin 17 opettajan ryhmähaastatteluna viidessä ryhmässä ja toinen aineisto 19 opettajan yksilöhaastatteluna. Ilmapiiri osoittautui opettajien kokemuksissa tärkeäksi resurssiksi ja edellytykseksi yhteistyön sujumiselle. Asiantuntijuusrajojen ylläpitäminen nähtiin sekä autonomian suojana että eristäytymisenä kollegoista. Rajanylitykset merkitsivät opetuksellisia innovaatioita ja yhteisopettajuutta sekä oman ammattialan kehittämistä työelämäkonteksteissa. Organisaatiokulttuurissa korostuivat kiire, työn pirstaloituminen ja kehittämisen paine. Näitä lievensivät opettajien toisiltaan saama tuki ja luottamus sekä autonomian kunnioittaminen. Opettajan työn jäsentäminen opetus-, vuorovaikutus- ja hallintoareenaksi auttoi ymmärtämään opettajien kokemuksia yhteistyöstä. Eri areenoilla vaikutetaan, suojaudutaan ja tehdään yhteistyötä. Ne edellyttävät opettajilta erilaista osallistumista ja erilaista osaamista, mikä näytti lisäävän työn kuormitusta. Opettajan oma ajattelu nousi keskeiseksi yhteistyön lähtökohdaksi ja se korostui enemmän kuin toimintaa kehystävät organisaatiorakenteet. Opettajien keskinäinen yhteistyö perustuu joko rajoja ylläpitävään individualistiseen tulkintaan tai yhteisölliseen, sosiaalista riippuvuutta korostavaan tulkintaan. Autonomian individualistinen tulkinta saattaa johtaa vieraantumiseen yhteistyön mahdollisuuksista, jolloin erilaiset yhteistyön tavat ovat parhaimmillaan tuen hakemista oman työn tekemiselle. Yhteisöllinen tulkinta voi sen sijaan johtaa sellaiseen rajojen ylittämiseen, jossa yhteistyö nähdään välttämättömänä osana opetusta ja sen tavoitteiden saavuttamista. Silloin yhteistyö edistää positiivista riippuvuutta ja edistää myös ammattikorkeakoulun kulttuurin muodostumista yhteistyötä tukevaksi. Opettajankoulutuksessa, organisaation kehittämisessä ja johtamisessa olisi kiinnitettävä huomiota siihen, miten opettajan autonomiaa tulkitaan ja minkälaista toimintakulttuuria sen myötä rakennetaan.