University students’ perceptions of the effectiveness of a course in communication confidence : a qualitative study

Abstract

A university pedagogy that emphasises students’ agency and collaborative learning highlights the importance of active participation and interaction, including oral assessment. Students high in oral communication apprehension (OCA) can find these interaction-focused approaches as increasing harmful stress, leading them to avoid studies. Additionally, the inclusion of communication skills in the competency requirements for a wide range of professional fields may have increased stress for communication-anxious students. The aim of this study is to investigate the effectiveness of the course Gaining Confidence for Public Speaking, designed for students who assess their OCA as harming their studies. The research examined the qualitative changes in students’ communication confidence and the factors that supported learning during the course, based on students’ own descriptions. In addition, the study aims to generate insights and knowledge for the pedagogical development of the course, and to create a design for assessing its effectiveness. The research data consist of 38 reflective essays that university students wrote at the end of the courses held between 2018 and 2021 at the University of Jyväskylä. The study employed a qualitative approach using theory-guided content analysis conducted with ATLAS.ti 22 data analysis software. The key changes in communication confidence related to (a) orientational elements, such as increased acceptance of anxiety, loosening of the criteria for public speaking and reinforced communication orientation towards the audience, (b) improved oral communication self-efficacy, (c) more appropriate preparation skills, and (d) less avoidance of courses involving oral presentations, along with increased participation in communication situations. The main factors identified as supporting learning encompassed the peer group, video reflection, and research- and experience-based knowledge about anxiety. The findings support the need for courses on developing communication confidence for students high in OCA, as well the need to design pedagogical approaches for adopting in these courses.

Opiskelijakeskeisyyteen perustuvassa yliopistopedagogiikassa suositaan opiskelijoiden aktiiviseen osallistumiseen ja vuorovaikutukseen perustuvien oppimismenetelmien käyttöä. Lisäksi arviointitavat ovat vuorovaikutuksellistuneet. Oppimista arvioidaan kirjallisten tenttien tai tehtävien ohella suullisissa tenteissä, keskusteluissa tai näytöissä. Myös korkeakoulutettujen asiantuntijoiden osaamisvaatimuksissa vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen merkitys on nostettu keskeiseksi. Esiintymistä ja sosiaalisia tilanteita jännittäville opiskelijoille suullisen viestinnän yleistyminen opetuksessa, oppimisessa ja osaamisvaatimuksissa voi lisätä haitallista stressiä, ja johtaa jopa tiettyjen opintojaksojen välttelyyn ja opintojen viivästymiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää esiintymistä jännittäville opiskelijoille suunnatun Esiintymisvarmuuden kehittäminen -opintojakson vaikuttavuutta. Tutkimuksessa tarkastellaan opiskelijoiden kuvaamia laadullisia muutoksia viestintävarmuudessaan ja oppimista edistäneitä tekijöitä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tuottaa näkemystä ja tietoa Esiintymisvarmuuden kehittäminen -opintojakson pedagogiseen kehittämiseen sekä tuottaa menetelmiä opintojakson vaikuttavuuden arviointiin. Tutkimusaineisto koostuu opiskelijoiden kirjoittamista yhteensä 38 reflektiivisestä esseestä. Aineisto koottiin yhdeksällä esiintymisvarmuuden kehittäminen -opintojaksolla, jotka järjestettiin Jyväskylän yliopistossa vuosien 2018–2021 aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista, teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin ATLAS.ti 22-ohjelmistoa. Keskeisiksi viestintävarmuuden muutoksiksi kuvattiin (a) orientoitumisen muutos, kuten hyväksyvämpi suhtautuminen jännittämiseen, esiintymisen kriteereiden väljentyminen ja vahvempi vuorovaikutusorientaatio suhteessa yleisöön, (b) vahvistunut viestinnällinen minäpystyvyys, (c) tarkoituksenmukaisemmat valmistautumistaidot ja (d) esiintymistä sisältävien kurssien välttelyn väheneminen ja aktiivisempi osallistuminen viestintätilanteissa. Oppimista tukevista tekijöistä korostuivat vertaisryhmä, videon hyödyntäminen reflektoinnissa sekä tutkimus- ja kokemuspohjainen tieto jännittämisestä. Tutkimuksen tulokset tukevat viestintävarmuutta kehittävien opintojaksojen tarpeellisuutta ja merkityksellisyyttä vahvasti esiintymistä jännittäville opiskelijoille. Lisäksi tutkimus korostaa kokonaisvaltaisemman lähestymistavan tarpeellisuutta tutkittaessa viestintävarmuutta kehittävien opintojaksojen ja pedagogisten ratkaisujen vaikuttavuutta.