Kuka suojelee ja ketä? : johtamistyön tasot sosiaalityössä kohdattavaa asiakasväkivaltaa käsittelevissä tutkimuksissa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tutkin asiakasväkivaltaa sosiaalityössä esiintyvänä ilmiönä ja siihen liittyviä johtamiskäytäntöjä. Kuvailen sosiaalityöntekijöiden kohtaamaa asiakasväkivaltaa ja sen seurauksia niin työntekijälle kuin hänen edustamalleen organisaatiolle. Tämän lisäksi analysoin asiakasväkivaltaa koskevia tutkimuksia kirjallisuuskatsauksen menetelmällä hyödyntäen teoreettisena taustana Colby S. Petersin määrittelemiä sosiaalityön johtamisen tasoluokitteluja.

Sosiaalityö on merkittävä riskiala asiakasväkivallalle. Sosiaalityössä työskennellään läheisesti huono-osaisuuden eri teemojen parissa, jotka limittyvät myös väkivaltaisen käyttäytymisen taustatekijöihin. Väkivaltaisen käyttäytymisen syynä voi olla myös yhteiskunnallisiin, sosiaalisiin ja psykologisiin alueisiin liittyvien monien eri vaikeuksien kasaantuminen. Sosiaalityössä itsessään tasapainotellaan avun ja kontrollin välillä, joka voi aiheuttaa asiakkaille niin positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita. Asiakkaan aggressiivinen tai väkivaltainen käytös työntekijää kohtaan aiheuttaa pitkäkantoisia seurauksia niin työntekijälle itselleen työntekijänä ja yksityishenkilönä sekä koko työorganisaatiolle, kun uupuneet työntekijät vaihtavat työpaikkaa tai kokonaan alaa.

Haluan työssäni erityisesti nostaa esille sellaisia ilmiöitä ja tasoja, jotka altistavat sosiaalityöntekijät asiakasväkivallan riskille, mutta eivät liity suoraan asiakkaisiin itseensä. Esimerkiksi resurssien puute, henkilöstöpula sekä tehokkaiden väkivallan ehkäisymenetelmien puute on todettu kulkevan käsi kädessä väkivaltatilanteiden riskin kanssa. Suhtaudun optimistisesti siihen, että hyvällä sosiaalityön johtamistyön laadulla voidaan ehkäistä niin asiakasväkivaltaa kuin myös sen negatiivisia seurauksia, vaikka ala itsessään kärsii resurssipulasta. Erityisen tärkeänä tutkimuksessani näyttäytyy asiakasväkivallan ei-hyväksyttävyyden esiintuominen organisaation ja sitä edustavien esimiesten toimesta. Sosiaalityön esimiesten ja johtajien tulee muistaa roolinsa johtajina, ei sosiaalityöntekijöinä, kun kyseessä on henkilöstön hyvinvointi.