Tarkastelen pro gradu-tutkielmassa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemaa asiakasväkivaltaa. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokevat ja määrittelevät asiakasväkivaltaa ja miten eri työyhteisöissä suhtaudutaan asiakasväkivaltaan. Kysyn, mitä tunteita väkivallan kohteeksi joutuminen sosiaalityöntekijöissä herättää, ja miten sen vaikutuksia käsitellään. Mitkä tekijät suojaavat asiakasväkivallalta ja helpottavat siitä selviytymistä, ja onko eri työyhteisöjen väkivaltaan suhtautumisessa eroja.
Aineistonani on sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelut kolmessa Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan lastensuojelun työyhteisössä sekä yksi yksilöhaastattelu. Aineiston sisällönanalyysissä olen hyödyntänyt ammatillisen habituksen käsitettä (Virkki 2008) sekä refleksiivisen prosessin mallia (Tzafrir ym. 2013), joka jäsentää ammatillisen habituksen muutokseen johtavaa prosessia.
Haastattelemani lastensuojelun sosiaalityöntekijät altistuivat asiaka
sväkivallalle toistuvasti. Heillä kaikilla oli kokemusta henkisestä asiakasväkivallasta ja uhkailusta ja osalla oli kokemusta myös fyysisestä väkivallasta. Sosiaalityöntekijät kertoivat asiakasväkivallan kielteisistä vaikutuksista hyvinvointiin ja työkykyyn. Aineistossani nousee esille kolme erilaista työyhteisöille ominaista tapaa suhtautua asiakasväkivaltaan: korkea toleranssi, ambivalenssi ja nollatoleranssi. Suhtautumistavat jakautuivat työyhteisöittäin antaen näin viitteitä siitä, että asiakasväkivallan ymmärtäminen ja se miten siihen reagoidaan, on sidoksissa työyhteisön kulttuureihin ja sosiaalityöntekijän ammatilliseen habitukseen. Aineistossani korkean toleranssin suhtautumistapa edustaa perinteistä hoiva-alan ammatillista habitusta, ja nollatoleranssi puolestaan uudenlaista suhtautumistapaa. Ambivalenssi viittaa puolestaan tilanteeseen, jossa ammatillinen habitus on vielä murroksessa. Asiakasväkivaltaan liittyvät selitysmallit ja sen normalisoituminen piilottavat edelleen lastensuojelun sosiaalityössä tapahtuvaa asiakasväkivaltaa, erityisesti henkistä väkivaltaa ja uhkailua. Työyhteisön kulttuurin ja organisaation tasolla olevien asenteiden näkyväksi tekeminen on tärkeää sellaisen uuden lastensuojelun sosiaalityön ammatillisen habituksen rakentumisessa, jossa ei hyväksytä asiakasväkivaltaa missään muodossa.
...
