Ranskan kielen pronominit il ja ça toimivat hyvin eri tavoin kuin kolmannen persoonan pronominit muissa kielissä mukaan lukien suomen hän ja se, mikä tyypillisesti aiheuttaa ranskanopiskelijoille vaikeuksia valita näiden pronominien välillä oikein. Tässä Pro gradu -työssä selvitetään, miten tunnetusti monimutkaisena ja vaikeana pidettyä ilmiötä, il- ja ça-pronominien vaihtelua kuvataan YouTubessa julkaistuilla aihetta käsittelevillä opetusvideoilla, suomalaisissa ranskan kielen oppikirjoissa sekä laajasti käytetyssä ranskan kielioppikirjassa. Toisaalta tutkimuksessa kysytään, mitkä ovat ilmiön ymmärtämisen kannalta keskeiset säännöt. Aluksi tutkimuksessa tarkastellaan videoiden julkaisualusta YouTubea osana sosiaalisen median kaupallisuuden ja viihteellisyyden sanelemaan toimintakenttää. YouTuben sisällöissä erilaiset opetusmateriaalit ovat yhä suositumpia, mistä tämän tutkimusaineiston viiden opetusvideon yhteenlaskettu 1 980 000 katselukertaa (5/2021) ovat hyvä esimerkki.
Seuraavaks
i avataan kieliopin opetuksen jatkumoon yleisemminkin liittyvää käsitettä kieliopillinen doksa, jotta voidaan ymmärtää, miten kieliopin opetuksen traditiot voivat hidastaa itse kieliopin kehittymistä niin kuin on tilanne myös ranskan kolmannen persoonan pronominien kuvauksen kohdalla. Il- ja ça pronominien käyttöä kuudessa suomalaisessa oppikirjoissa esitetään listaamalla näissä esitettyjä sääntöjä ja esimerkkejä teemoittain, ja ranskankielisen kielioppikirjan sekä jokaisen opetusvideon sisällöt käydään läpi yksityiskohtaisemmin. Tämän jälkeen koko aineisto esitetään taulukkomuotoisena tiivistelmänä, ja näiden kuvauksien kokonaisuutta arvioidaan J.-M. Kalmbachin kielioppaassa Guide de grammaire française pour les finnophones esitettyihin sääntöihin nojaten, tuomalla kyseisen teorian avulla esiin, mitkä olisivat ne todelliset säännöt, jotka oppijan tulisi sisäistää voidakseen ymmärtää il- ja ça-pronominien toiminnalliset sekä semanttiset erot ja hallitakseen pronominien käytön.
Tutkielma osoittaa, että IL/ÇA -vaihtelun kuvauksissa on puutteita sekä melko suuria keskinäisiä eroavaisuuksia. Sitä, että il ja ça voivat kumpikin viitata sekä ihmis- että asiakorrelaattiin toisin kuin hän ja se, tuodaan niukasti esille. Oppimateriaalit kuvaavat puutteellisesti myös pronominien kahdenlaista roolia: niin il kuin ça:kin voi toimia aikaisempaan viittaavana anaforisena pronominina sekä “persoonattomana” pronominina ilman korrelaattia. Pronominien korrelaattien kuvaus jää niin ikään vähäiseksi, vaikka oppijan olisi tärkeä tulla tietoiseksi siitä, että il viittaa pronominina aina tunnistettavissa olevaan nominaalilausekkeeseen (jolla on suku ja lukumäärää), kun taas ça viittaa kokonaiseen lauseeseen tai ideaan. Tutkimusaineiston videoissa käsitellään runsaasti keskeistä ja kattavaa C'EST + NOM -sääntöä, jonka mukaan pronomini on ça (c’), kun être-verbin attribuuttina on substantiivi tai pronomini. Edellä mainittujen lisäksi tutkimuksessa kuvataan joukko yksityiskohtaisempia sääntöjä, jotka joko on kuvattu aineistossa tai ei, ja joiden ymmärtäminen auttaa välttymään virheiltä tietyissä arkikielenkäyttöönkin kuuluvissa spesifimmissä tapauksissa. Tutkimuksen lopussa esitetään lyhyt käsikirjoitus sellaiselle il ja ça -pronominien käyttöä kuvaavalle opetusvideolle, joka tämän tutkimuksen perusteella auttaisi A2-B1-tasoista ranskanopiskelijaa mahdollisimman hyvin ymmärtämään sääntöjä pronominin valinnan taustalla.
...
