Erityisopettajien asemoituminen suhteessa vanhempiin konsultatiivista työtä koskevassa kerronnassa

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten erityisopettajat puhuvat vanhempien kanssa tehtävästä konsultatiivisesta työstä sekä miten he asemoivat itsensä suhteessa vanhempiin konsultatiivista työtä koskevassa kerronnassaan. Tutkimuksen aineistona toimi haastatteluaineisto (N=16), joka oli kerätty vuosina 2017–2019 osana ”Erityisopettajien konsultatiivinen työ” -hanketta (Vehkakoski, 2017–2022). Tutkimuksen haastateltavista laaja-alaisena erityisopettajana työskenteli seitsemän, sairaalakoulun erityisopettajana neljä ja konsultoivana erityisopettajana viisi henkilöä, joista yksi oli varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Siten konsultatiivisen työn osuus haastateltavien työnkuvassa vaihteli pienestä roolista työn vallitsevaan sisältöön. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia. Aineiston analyysin pohjalta nimettiin seuraavat kuusi diskurssia: asiantuntijalähtöinen, tarvelähtöinen, perhelähtöinen, arvolähtöinen, vuorovaikutuslähtöinen sekä vastavuoroisuuslähtöinen diskurssi. Kuudesta eri diskurssista huolimatta vanhempien kanssa tehtävä konsultatiivinen työ merkityksellistettiin erityisopettajien kerronnassa vahvasti perhelähtöiseksi, sillä perhelähtöisyys korostui useammassa diskurssissa vanhempien kanssa tehtävää konsultatiivista työtä ohjaavana tekijänä. Erityisopettajien asemoituminen suhteessa vanhempiin vaihteli diskursseissa asiantuntijan, palveluiden tarjoajan ja yhteistyökumppanin sekä tasapainoilijan, sovittelijan ja ulkopuolisen välillä. Lisäksi tässä tutkimuksessa nousi vahvasti esille konsultaation eri osapuolten väliset vuorovaikutuksen haasteet, jotka kuvattiin haasteeksi konsultatiivisen työn toteuttamiselle.