Finnish EFL teachers’ experiences during the emergency remote teaching period in spring 2020

Abstract

Keväällä 2020 COVID-19-tautia levittävä uusi koronavirus levisi Suomeen, johtaen laajamittaisiin poikkeusoloihin. Kouluopetus järjestettiin hetkellisesti etänä, jotta viruksen leviämistä saataisiin hidastettua. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää, minkälaisia asioita englannin opettajat Suomessa kokivat etäopetusjakson aikana. Selvitimme englannin opettajien käyttämiä etäopetusmetodeja, työssä esiin tulleita haasteita ja mahdollisuuksia sekä opettajien kokemusten vaikutusta heidän ajatuksiinsa opettamisesta ja opettajuudesta.

Tutkimusaineisto kerättiin kesällä ja syksyllä 2020 video- ja sähköpostihaastattelujen muodossa. Haastatteluihin osallistui yhdeksän (N=9) englannin opettajaa peruskoulusta ja lukiosta. Analysoitava data koostui 84 sivusta litteroituja haastatteluja ja 21 sivusta sähköpostihaastatteluja. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysiin menetelmällä.

Tulosten mukaan opettajat käyttivät paljon synkronoitua viestintää, esimerkiksi Google Meet-videopuheluita, tuntien järjestämiseen. Englannin tuntien sisältö ei juuri muuttunut, mutta työtapoja oli muokattava virtuaaliseen ympäristöön sopiviksi. Moni opettaja hyödynsi lähiopetuksesta tuttuja työtapoja soveltaen niitä uuteen tilanteeseen. Tulokset osoittavat, että kevään 2020 etäopetusjakso koettiin kokonaisuudessaan melko positiivisena, joskin myös haastavana. Opettajat kokivat työmäärän lisääntyneen sekä työn ja vapaa-ajan rajoittamisen hankalana. Eniten haasteita koettiin vuorovaikutuksen puutteessa, teknologisissa ongelmissa sekä arvioinnissa. Toisaalta opettajat kokivat etäopetusjakson edistäneen omia ja oppilaiden teknologisia taitoja, madaltaneen kynnystä sähköisten alustojen käyttöön kieltenopetuksessa sekä tuoneen esiin uusia työkaluja opetukseen. Positiivisista kokemuksista huolimatta osa opettajista toi selkeästi esiin, että he eivät haluaisi opettaa etänä pitkäaikaisesta. Kuitenkin opettajat löysivät myös itsestään uusia puolia etäopetuksen aikana, joten kokemus vaikutti mahdollisesti myös joidenkin opettajien kuvaan itsestään opettajina.

Jatkossa olisi tärkeää kiinnittää huomiota teknisiin taitoihin ja virtuaalisiin ympäristöihin soveltuvaan pedagogiikkaan opettajakoulutuksessa. Jatkotutkimus voisi kohdistua yhdistämään eri tahojen, kuten opettajien, oppilaiden ja huoltajien kokemuksia etäopetuksesta. Tulevaisuudessa olisi olennaista myös kartoittaa laajasti valtakunnallisella tasolla kokemuksia etäopetuksesta poikkeusolojen aikana, jotta vastaavanlaisiin tilanteisiin osataan kehittää tehokkaita toimintamalleja.