Sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikutus verkkopelikokemukseen

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään miten sosiaalinen vuorovaikutus vaikuttaa pelikokemukseen. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus. Tutkielma alkaa siitä, mitä videopeli ja pelaaminen ovat. Todetaan, että videopeli on virtuaalinen peli, jota pelataan jonkin audiovisuaalisen laitteen kautta vapaaehtoisesti. Videopeli on sääntöineen sekä toimintamalleineen erillään tosimaailmasta. Tämän jälkeen tutkittiin, mikä motivoi pelaamaan videopelejä ja mitkä kaikki tekijät vaikuttavat pelikokemukseen. Pelikokemuksen muodostumiselle löydettiin laaja kirjo vaikuttavia tekijöitä, vaihdellen erilaisista hauskan käsitteistä haasteisiin ja itseilmaisuun. Lopulta perehdyttiin siihen, miten sosiaalinen vuorovaikutus vaikuttaa pelikokemukseen. Lopputuloksena todettiin vaikutuksen olevan vaihteleva ja riippuvainen peligenrestä, käytettävästä teknologiasta ja pelaajan ominaisuuksista. Yhteisenä tekijänä tutkittavassa kirjallisuudessa on vuorovaikutuksen hyödyllisyys verrattuna sen puuttumiseen.

The purpose of this study is to find out how social interaction affects online game experience. The research method of this study is literature review. The study begins from explaining what video games are and what play is. It is discovered that videogame is a game that is played through an audiovisual device and by players’ free will. A video game with its rules and procedures exists apart from the real world. After that it was studied what motivates players to play video games and what affects game experience. Wide spectrum of factors was found for the formation of player experience ranging from different kinds of fun to challenges and expressing oneself. In the end it was studied how social interaction affects online game experience. The conclusion was that the effect varies depending on the genre of the game, the devices being used and of the personal features of the player. One common factor was present through the study. The effects of social interaction in video games was found to be beneficial in relation to no communication.