Aikuissosiaalityöntekijöiden onnistumisen kokemuksia : sosiaalityön mandaatit muuttuvassa yhteiskunnassa

Abstract

Tässä pro-gradu tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden onnistumisen kokemuksia aikuissosiaalityössä. Tavoitteena on selvittää, millaisia tavoitteita aikuissosiaalityöstä on löydettävissä, kuinka nämä tavoitteet ohjaavat sosiaalityöntekijöiden työtä ja onnistumisen kokemuksia sekä miten yhteiskunnalliset ja yksilölliset tasot sosiaalityöntekijöiden puheessa painottuvat. Tutkimus ajoittuu yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa aikuissosiaalityön toimintaympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia. Viimeisin sosiaalihuoltolaki on tullut voimaan vuoden 2015 alussa, perustoimeentulotuen käsittely on siirtynyt Kelalle vuoden 2017 alussa, työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP) myötä työllistämistavoitteet ovat kiinnittyneet yhä tiiviimmin osaksi sosiaalityötä, minkä lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne on muuttumassa haastaen sosiaalityöntekijöitä valmistelutyöhön muun työnsä ohessa. Tutkimuksessa sosiaalityössä onnistumista tarkastellaan sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Keskeisenä vaikuttimena näkökulmanvalintaan on sosiaalityöntekijän rooli ammattilaisena, jolle on lainsäädännön kautta delegoitu poliittisten päättäjien asettamia yhteiskunnallisia tavoitteita ja tehtäviä. Valtiolta ohjautuvaa tehtävää ei kuitenkaan tule nähdä ainoana tehtävänä, sillä sosiaalityön tehtävät määräytyvät tämän lisäksi sekä asiakkaiden tarpeista että sosiaalityön professiosta käsin. Tutkimus on teoriasidonnainen kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Tutkimusta varten on haastateltu kahdeksaa aikuissosiaalityöntekijää. Tutkimusmenetelmänä on aineiston laadullinen teemoittelu, jossa viitekehyksenä toimii Silvia Staub-Bernasconin (2012) sosiaalityön kolmen mandaatin (engl. Triple Mandate of Social Work) jaottelu. Tarkastelen onnistumista Pauli Niemelän (2011) sosiaalityöhön soveltaman, alkujaan Georg Henrik von Wrightin kehittämän, käytännöllisen välttämättömyyden päättelysäännön avulla. Valtion mandaatti on usein ristiriidassa profession oman mandaatin kanssa. Päivittäisessä sosiaalityössä mandaatit näyttäytyvät päällekkäisinä, jolloin työntekijän on paikannettava sosiaalityön ensisijaiset tavoitteet vaihdellen niiden väliltä. Sosiaalityöntekijöiden onnistumisen kokemusten perusteella sosiaalityön tavoitteita voi nähdä muuttuvassa yhteiskunnassa määriteltävän profession ulkopuolelta, mikä muodostaa esteitä onnistumiselle profession omista lähtökohdista.