Sosiaalinen kuntoutus aikuissosiaalityössä : sosiaalisen kuntoutuksen määrittelyä ja näkökulmia kuntouttavan sosiaalityön menetelmiin

Tutkielman tarkoituksena on määritellä sosiaalinen kuntoutus sekä tarkastella sitä, miten sosiaalinen kuntoutus määrittyy aikuissosiaalityön kentällä osallisuuden käsitteen kautta. Sosiaalinen kuntoutus lisättiin vuonna 2015 voimaan tulleeseen sosiaalihuoltolakiin. Sosiaalinen kuntoutus on vielä uusi sosiaalipalvelu sekä sosiaalityön menetelmä, joka on laajentunut myös aikuissosiaalityöhön. Valtakunnallisesti aikuissosiaalityössä kehitetään ja yritetään löytää erilaisia käytäntöjä ja toimijoita sosiaalisen kuntoutuksen toteuttamiseksi. Sosiaalityö on saanut uuden työmenetelmän asiakkaiden osallisuuden edistämiseksi sekä sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi. Tutkimuksen näkökulmana on aikuissosiaalityö ja kuntouttava sosiaalityö. Olen jäsentänyt sosiaalisen kuntoutuksen määrittelyssä lainsäädäntöä ja tehtyjä raportteja sekä kuntakyselyjä. Olen tarkastellut sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan eroavaisuuksia, sillä ne ovat sosiaalipalveluita, joita määrittelevät eri lainsäädäntö. Tutkimusaineistosta käy myös ilmi, ettei valtakunnallisesti ole yhtenäistä linjausta sosiaalisesta kuntoutuksesta. Laki määrittelee sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteet ja toimintamahdollisuudet, mutta selkeää ohjeistusta palvelun tuottamisesta ei ole. Tulosten mukaan sosiaalihuoltolaki nähtiin yleisesti selkeänä, jonka katsottiin selkeyttävän sosiaalipalvelujen prosesseja sekä kuntien palveluiden laajentamisen mahdollisuutena. Sosiaalinen kuntoutus nähdään keinona vaikuttaa asiakkaan haasteellisen elämäntilanteen parantamiseen moniammatillisen ja monimuotoisen työskentelytavan avulla. Rajanveto sosiaaliseen kuntoutukseen sekä kuntouttavaan työtoimintaan ilmeni SOSKU-osahankkeissa. Asiakkaat kokivat, että sosiaalinen kuntoutus edisti heidän työelämävalmiuksiaan ja osallisuutta. Osalle asiakkaista sosiaalinen kuntoutus oli osallisuuden edistämistä, toimintakyvyn vahvistamista sekä hyvinvoinnin lisääntymistä, jolloin asiakkaat eivät kokeneet sosiaalista kuntoutusta työvoimapoliittiseksi toiminnaksi. Kuinka paljon kunnat lisäävät resursseja sosiaalisen kuntoutuksen toteuttamiseksi kuntouttavan työtoiminnan rinnalle, se on tällä hetkellä kuntien päätettävänä.