Lastentarhanopettaja lasten autonomian tukijana varhaiskasvatuksessa

Abstract

Pyrkimys autonomisuuteen on yksi ihmisen psykologisista perustarpeista, joka alkaa kehittyä noin kahdesta ikävuodesta eteenpäin. Autonomiaa on kuitenkin tutkittu empiirisesti hyvin vähän varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tarkastelemme tässä laadullisessa tutkimuksessa 4–5-vuotiaiden lasten autonomiaa päiväkodissa lastentarhanopettajien näkökulmasta havainnointien ja haastatteluiden sekä lastentarhanopettajien päiväkirjojen ja kirjoitelmien kautta. Tutkimustehtävänämme on selvittää, miten lastentarhanopettajat ymmärtävät lapsen autonomian ja mitä pedagogisia keinoja he käyttävät autonomian tukemisessa. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullista sisällönanalyysia ja narratiivista analyysia hyödyntäen. Opettajat kuvasivat lapsen autonomiaa eri tavoin ilmentyvänä itsenäisyytenä ja itseohjautuvuutena ja tämän nähtiin olevan yhteydessä erilaisten taitojen oppimiseen. Näihin taitoihin sisältyivät lapsen omatoimisuus, sosiaaliset taidot ja leikkitaidot, tunnetaidot ja itsesäätely sekä ajattelu ja oppiminen. Lastentarhanopettajan ja lapsen välinen turvallinen vuorovaikutussuhde oli lähtökohta lapsen autonomian tukemiselle. Tutkimusaineistosta muodostamamme kertomukset viidestä erilaisesta ohjaustavasta havainnollistavat lastentarhanopettajien autonomian tukemisen pedagogisia keinoja. Tutkimustulokset tuottavat uutta tietoa lapsen autonomiasta ja sen tukemisesta lastentarhanopettajan näkökulmasta.