Teaching and testing vocabulary in Finnish upper secondary school: teacher practices

Abstract

Sanaston hallinta on perustavanlaatuinen osa kielitaitoa, ja se edeltää ja ennakoi osaamista kaikilla kielitaidon osa-alueilla (esim. kirjoittaminen, puhuminen, lukeminen ja kuunteleminen). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sitä, mitä sanan osaamisen osa-alueita (esim. ääntäminen, kirjoitusasu, kollokaatiot) lukion englanninopettajat arvostavat, mitä he testaavat sanakokeissa, ja mistä syistä opettajat pitävät sanakokeita. Koska näitä asioita ei juuri ole tutkittu Suomessa, tutkimuksen tarkoituksena on tuoda uutta tietoa asiasta ja ennen kaikkea toimia suunnanantajana jatkotutkimukselle.

Tutkielmaa varten haastateltiin yhdeksää lukion 1. vuosikurssilla opettavaa englanninopettajaa. Opettajilta kysyttiin haastatteluissa heidän käsityksistään ja toimintatavoistaan sanaston ja sanakokeiden suhteen. Aineisto analysoitiin käyttämällä ainestolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat sen, että ylioppilaskirjoitukset hallitsevat lukio-opetusta ensimmäisistä kursseista lähtien, ja opettajien valitsemat metodit ja sisällöt ovat sellaisia, että ne harjoittaisivat mahdollisimman hyvin kirjoituksia varten. Toisaalta opettajilla on hyvin erilaisia tapoja opettaa sanastoa, ja sanakokeiden muoto vaihtelee suuresti opettajasta toiseen, sikäli mikäli opettaja niitä pitää.

Tuloksista ilmenee myös, että opettajat pitävät sanaston laajuutta tärkeämpänä kuin sanaston syvyyttä tai sanastojen välisiä verkostoja. Lisäksi kiteytynyt kieli (formulaic language) on opettajille vieras käsitteenä, sekä osittain myös ilmiönä. Sen painoarvo opetuksessa ja testauksessa on erittäin vähäinen lukion ensimmäisellä vuosikurssilla.