Suullisen kielitaidon harjoittelua vieraissa kielissä sekä asenteita sitä kohtaan on tutkittu melko paljon niin Suomessa, kuin muualla maailmassakin (ks. esim. Mäkelä 2005 tai Yli-Renko ja Salo-Lee 1991). Sen sijaan oppilaiden ja opiskelijoiden halukkuudesta puhua vieraita kieliä, tässä tapauksessa erityisesti englantia, ei suomalaisessa kontekstissa ole tutkimustietoa. Kielen opettamisen kannalta olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää, miten oppilaat ja opiskelijat kokevat oman halukkuuteensa puhua englantia, ja miten erilaiset tilanteet oppitunnilla siihen vaikuttavat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää suomalaisten lukiolaisten halukkuutta puhua englantia erityisesti oppitunnilla, sekä miten opiskelijat kokevat erilaisten luokkahuonetilanteiden vaikuttavan tähän halukkuuteen. Tutkimuksella halutaan selvittää myös vuonna 2009 lukion opetussuunnitelman perusteisiin lisätyn valinnaisen suullisen kielitaidon kurssin vaikutusta opiskelijoiden halukkuuteen puhua englantia.
Tutk
imuksen aineisto kerättiin Etelä-Suomessa sijaitsevassa lukiossa kyselylomakkeella, johon vastasi 73 lukion toisen ja kolmannen vuoden opiskelijaa. Kyselylomake sisälsi 26 monivalintaväittämää, sekä yhden avoimen kysymyksen, ja se mittasi sekä vastaajien halukkuutta puhua englantia eri tilanteissa luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella, sekä erilaisia tekijöitä, joilla luokkatilanteessa voisi olla vaikutusta tähän halukkuuteen, kuten keskustelukumppaneiden määrä ja opettajan läsnäolo tilanteessa. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS-tilasto-ohjelman avulla, lukuun ottamatta avoimen kysymyksen vastauksia, jotka analysoitiin kvalitatiivisesti.
Tutkimuksessa selvisi, että yleisesti ottaen opiskelijat ovat jokseenkin halukkaita puhumaan englantia sekä oppitunneilla että niiden ulkopuolella. Oppitunnilla halukkuus on suurinta tilanteissa, joissa keskustelukumppaneita ei ole montaa. Vastaavasti halukkuus on pienintä, kun tilanteessa on mukana koko opetusryhmä. Monen vastaajan kohdalla myös esimerkiksi keskustelun aihe, keskustelukumppaneiden tunteminen sekä opettajan läsnäolo olivat vaikuttavina tekijöinä heidän halukkuudessaan puhua englantia oppitunnilla. Tulokset siitä, ovatko opiskelijat halukkaampia puhumaan englantia oppitunnilla vai sen ulkopuolella jäivät ristiriitaisiksi.
Lisätutkimukselle olisi tarvetta vielä sekä muiden oppijaryhmien, esimerkiksi yläkouluikäisten halukkuudessa puhua, että lukiolaisten halukkuuden tutkimuksessa eri tutkimusmenetelmää käyttäen. Esimerkiksi havainnointitutkimuksella saataisiin täsmällisempää tietoa opiskelijoiden todellisesta toiminnasta, verrattuna tämän tutkimuksen aineistoon, jossa opiskelijat itse arvioivat omaa toimintaansa.
...
