Learning and using English and Swedish beyond the classroom : activity systems of six upper secondary school students

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli katsoa englannin ja ruotsin oppimista koulun ulkopuolella toiminnan teorian ja erityisesti Engeströmin (1987, 1999) toimintajärjestelmämallin näkökulmasta, josta aihetta ei ole aiemmin lähestytty. Tutkimus vastaa seuraaviin kysymyksiin: 1) Ovatko abiturientit enemmän kielenkäyttäjiä vai -oppijoita englannissa ja ruotsissa koulun ulkopuolella? 2) Millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä heidän toiminnassaan on englannissa ja ruotsissa? 3) Mitkä tekijät selittävät aktiivisuutta ja passiivisuutta? Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona on kuusi puolistrukturoitua haastattelua. Haastateltavat ovat 18-vuotiaita lukion kolmannen vuosikurssin opiskelijoita: kolme tyttöä ja kolme poikaa. Haastattelut nauhoitettiin, litterointiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että abiturientit olivat olleet koulun ulkopuolella englannin kielen aktiivisia käyttäjiä, jotka olivat kuitenkin myös tietoisesti pyrkineet oppimaan kieltä, esimerkiksi katsomalla tv-ohjelmia ilman tekstityksiä. Ruotsin kielen suhteen he olivat olleet melko passiivisia, mutta varsinkin lähestyvät ylioppilaskirjoitukset olivat tehneet monista aktiivisia kielenoppijoita myös koulun ulkopuolella. Viisi kuudesta haastatellusta oli tuottanut englantia useammin itse kuin ruotsia. He myös kokivat oppineensa englantia enemmän ja helpommin, ja se oli selvemmin sidottu tavoitteisiin kuin ruotsi. Yhtäläisyyksiä kielten välillä oli oppimisen kannalta hyödyllisimmiksi koetuissa välineissä sekä käsityksissä koulussa ja vapaa-ajalla opitun välisestä suhteesta. Englannin oppimista edistivät erityisesti kokemukset oppimisen helppoudesta, yhteisöltä saatu tuki, korkealle asetetut tavoitteet sekä englannin kielen kokeminen osaksi identiteettiä, kun taas ruotsia kannusti oppimaan erityisesti ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen. Oppilaat tiesivät, että mahdollisuuksia oppia ruotsia olisi saatavilla, mutta oppimista estivät esimerkiksi käsitykset siitä, että ruotsin oppiminen koulun ulkopuolella ei ole tarpeen sekä ”pakkoruotsi”-asenteet ja heikko luottamus omiin taitoihin. Yhdellä haastatelluista englannin oppimista olivat vaikeuttaneet heikko luottamus omiin taitoihin, negatiiviset kokemukset oppimisesta koulussa sekä näiden seurauksena aktiivisuuden puute. Sen sijaan ruotsin oppijana ja käyttäjänä hän oli ollut aktiivinen, mitä olivat edistäneet muun muassa suomenruotsalaiset ystävät ja positiiviset kokemukset ruotsin oppimisesta koulussa. Tulosten pohjalta herää kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten motivoida oppilaita kielten opiskeluun koulun ulkopuolella sekä miten tukea myös heikkoja oppilaita kielten oppimiseen koulun ulkopuolella.