Perttala, Kaisa ja Salonen, Suvi-Tuulia. “TÄÄ ELÄMÄ YLIPÄÄTÄÄN ON SELLAISTA YHTEISTYÖTÄ”: OPETTAJIEN AJATUKSIA SAMANAIKAISOPETUKSESTA.
Opettajankoulutuslaitoksen pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2013. 92 sivua. Julkaisematon.
Samanaikaisopetus on kahden opettajan, usein luokanopettajan ja erityisopettajan, välistä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on mahdollistaa oppilaille heidän tarvitsemansa tuen saatavuus yleisopetuksen luokassa. Lisäksi samanaikaisopetusta käytetään yhtenä eriyttämisen muotona yleisopetuksen luokissa. Tutkimuksemme aiheena ovat opettajien kokemukset samanaikaisopetuksesta: selvitämme, miten opettajat ovat samanaikaisopetukseen päätyneet ja miten toiminta koulussa on alkanut. Lisäksi selvitämme opettajien taustakoulutuksen vaikutusta opettajien kokemuksiin.
Tutkimukseemme osallistui kahdesta koulusta yhteensä viisi opettajaa, jotka olivat koulutukseltaan luokanopettajia, erityisopettajia ja erityislastentarhanopettajia. Näid
en joukossa oli kaksi samanaikaisopetusparia ja yksi opettaja, jonka pari ei osallistunut tutkimukseen. Toisen pareista haastattelimme niin, että molemmat opettajista olivat yhtä aikaa haastateltavina ja loput kolme opettajaa haastattelimme yksittäin. Myös viidennen opettajan haastattelimme yksilöhaastattelussa. Haastattelumuotona aineistonkeruussa käytimme teemahaastattelua. Aineiston analysoinnin toteutimme teemahaastattelun analyyttisella sisällön kuvauksella.
Tutkimustulostemme mukaan opettajat lähtivät toteuttamaan samanaikaisope-tusta hyvin erilaisista syistä: syiksi mainittiin yhtäällä luokkakoon kasvaminen liian suureksi ja toisaalla yritys saada erityisoppilaille vertaistukea ja positiivisia roolimalleja yleisopetuksen luokasta. Tulosten mukaan opettajat olivat tyytyväisiä yhteistyöhön, ja samanaikaisopettajat kokivat olevansa hyvin tasa-arvoisessa asemassa työnjaossa ja vastuussa. Opettajat toivoivat enemmän yhteistä aikaa suunnitteluun ja lisää resursseja, esimerkiksi sopivia tiloja samanaikaisopetuksen toteuttamiseen.
Tuloksemme ovat samansuuntaisia aiemmissa suomalaisissa tutkimuksessa saatujen tulosten kanssa. Ulkomaalaisen tutkimuksen kanssa on jonkin verran eroja (esim. Austin 2001) mutta se selittynee sillä, että esimerkiksi Yhdysvalloissa samanaikaisopetuksen aloittaminen on usein ylhäältä määrättyä, toisin kuin Suomessa, jossa toiminta perustuu enemmän opettajien vapaaehtoisuuteen ja haluun kehittää toimintaansa. On todennäköistä, että erityisopetuksen muutos kolmiportaiseen tukeen on johtamassa inkluusion lisääntymiseen ja sitä kautta luokkien tullessa yhä heterogeenisemmaksi samanaikaisopetus tulee yleistymään myös Suomessa. Jotta pystyttäisiin selvittämään samanaikaisopetuksen vaikutusta laajemmin, tulisi tutkimuksen kohdetta suunnata opettajista oppilaisiin. Olisi myös hyvä jatkotutkimuksessa selvittää opettajankoulutuksen antamat valmiudet tuleville opettajille samanaikaisopetuksen toteuttamiseen. Miten koulutuksessa tulee huomioida kentällä tapahtuvaa muutosta ja vastata muutoksen tarpeisiin uudistamalla opettajankoulutusta käytännön tarpeista käsin?
...
