Kielioppiterminologian rooli vieraan kielen opetuksessa ja oppimisessa

Abstract

Suomessa on viime vuosina totuttu siihen, että kielioppiterminologia herättää lähinnä negatiivisia reaktioita. Kielten (myös äidinkielen) opettajat valittavat sen tuntemuksen puutetta ja koulun oppilaat tai yliopiston opiskelijat taas sitä, että sellaista pitäisi käyttää tai jopa opetella tai että se on ylipäänsä olemassa. HOPS-keskusteluissa kuulee tai opiskelijapalautteessa lukee useammin kuin kerran sellaisia väitteitä kuten ”Minua kiinnostaa enemmän kielen puhuminen, ei kielioppi” tai ”haluaisin oppia puhumaan ranskaa, mutta en halua opetella kielioppia”.