Perehdytys Suomen ympäristökeskuksessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata perehdytystä työssä oppimisen muotona ja selvittää asiantuntijatehtävissä työskentelevien uusien työntekijöiden kokemuksia perehdytyksestä. Tarkoituksena oli myös selvittää tutkittavilta kohdeorganisaatiossa toteutetun perehdytyksen kehittämiskohteita.

Tutkimuskohteina olivat Suomen ympäristökeskuksessa korkeintaan noin puoli vuotta työskennelleet tutkijat ja asiantuntijat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena; aineisto kerättiin 12 teemahaastattelulla ja sen käsittelyssä käytettiin temaattista analyysia.

Tutkimustulosten perusteella laadukas perehdytys edellyttää perehdyttäjiltä prosessiin sitoutumista ja sen yksilöllistä toteutusta. Onnistuneen perehdytyksen keskeisinä tekijöinä on perehdyttäjien perehdytysosaaminen ja arvostava suhtautuminen sekä perehdytykseen että uuteen työntekijään. Heikosti toteutettu substanssiperehdytys voi aikaansaada tulokkaalle negatiivisia, kuten turhautumisen tunteita ja ohuesti toteutettu työyhteisöön perehdytys ulkopuolisuuden tunteita. Suurimpia haasteita on hyvin toteutetun perehdytyksen edellyttämä ajallinen resurssi, uusien työntekijöiden yksilölliset osaamis- ja oppimistarpeet sekä puutteellinen perehdytyksen seuranta. Myös uusien työntekijöiden itseohjautuvuuden asteessa ilmenevät erot vaikuttavat perehdytyksen toteutukseen. Osa toimii itseohjautuvasti pakon edessä jäätyään vaille kaipaamaansa perehdytystä ja osalle se on luontevaa tapa toimia. Tulokkaat toivovat perehdytyksen alussa läsnä perehdytyksenä, vaikka arvostavatkin etätyöskentelyä.

Käytännön toimenpidesuosituksina perehdytyksen kehittämiseen ehdotetaan tulokkaiden aiemman osaamisen tietoisempaa huomioimista, monipuolisten perehdytyskeinojen käyttöä sekä jaksottamista ja joustoja. Perehdytysvastuun jakamista suositellaan useammalle perehdyttäjälle. Lisäksi ehdotetaan säännöllisiä tilannekatsauksia esihenkilön ja tulokkaan kesken sekä säännöllisempää seuranta- ja palautemenettelyä.