Aikuisiällä ADHD-diagnoosin saaneiden naisten hoitopolut ja diagnoosille annetut merkitykset

Abstract

In this thesis, I examine the meanings that women diagnosed with ADHD in adulthood attribute to their diagnosis, as well as their experiences of the diagnostic process, comparing these to the Käypä hoito (Current Care) guidelines. I conducted five semi-structured interviews, which I analyzed using thematic analysis. The theoretical framework is based on Claude Levi-Strauss's concept of bricolage combined with agency, particularly drawing on the theories of Marja-Liisa Honkasalo and Sherry B. Ortner. Additionally, I employed a narrative approach, emphasizing the importance of experience and interpretative reading in this study.

Given that my topic focuses on health and is thus sensitive, I have aimed to pay special attention to research ethics and to situate both my research and myself within the study. As part of this reflection, I have also comprehensively presented the stages of my analysis.

The main findings of the thesis indicate that treatment pathways, especially in public healthcare, did not align with the guidelines. The experience of diagnosis was negatively influenced by gendered stereotypes about people with ADHD. Receiving a diagnosis was considered important, although the support provided was predominantly medication-based. On average, there were perceived shortcomings in accessing any kind of non-medication treatments.

Tässä tutkielmassa tarkastelen aikuisiällä ADHD-diagnoosin saaneiden naisten diagnoosille antamia merkityksiä, sekä heidän kokemuksiaan diagnostisesta prosessista, joita vertaan myös Käypä hoito -suositukseen. Olen toteuttanut tutkielman aineistonani viisi puolistrukturoitua haastattelua, joita olen analysoinut teemoittelun keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä olen käyttänyt Claude Levi-Straussin esittelemää bricolagen käsitettä yhdistettynä toimijuuteen, jossa kiinnityn erityisesti Marja-Liisa Honkasalon ja Sherry B. Ortnerin teorioihin. Lisäksi olen hyödyntänyt narratiivista lähestymistapaa, jolla tässä tutkielmassa tarkoitan kokemuksen korostamista ja tulkinnallista luentaa.

Aiheeni on terveyttä tarkasteleva ja siten sensitiivinen, joten olen pyrkinyt kiinnittämään erityistä huomiota tutkimuseettisiin seikkoihin ja niin tutkimukseni kuin itseni paikantamiseen. Osana tätä reflektiota olen myös esitellyt analyysini vaiheet laaja-alaisesti.

Tutkielman keskeisimmät tulokset liittyvät huomioon siitä, että hoitopolut eivät varsinkaan julkisessa terveydenhuollossa olleet suositusten mukaisia. Diagnoosin kokemiseen vaikuttivat kielteisesti erityisesti sukupuolittuneet stereotypiat ADHD-ihmisestä. Diagnoosi koettiin tärkeäksi saada, vaikka saatu tuki painottui lääkehoitoon. Kaikenlaisen lääkkeettömän hoidon saannissa koettiin keskimäärin puutteita.