Tutkimusaihe käsittelee kunnallisen varhaiskasvatuksen johtotasojen edustajien kokemuksia pedagogisesta johtajuudesta heidän välisessään vuorovaikutuksessa. Kyseistä ilmiötä on tärkeää tutkia, jotta voidaan tunnistaa niitä vuorovaikutuskokemuksia, jotka edistävät johdonmukaista johtamistoimintaa pedagogisessa johtajuudessa yhteisten tavoitteiden suuntaisesti kaikilla varhaiskasvatuksen johtotasoilla. Tutkimuksen teoreettismetodologisena viitekehyksenä toimii fenomenologia, ja myös idiografia ja hermeneutiikka ovat osana teoreettista jäsennystä. Tutkimus toteutetaan laadullisena tapaustutkimuksena, jonka tapauksena on jaettu pedagoginen johtajuus vuorovaikutuksessa tapahtuvana ilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostuu litteroiduista kahdeksasta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin tulkitsevalla fenomenologisella analyysillä (Interpretative phenomenological analysis, IPA). Aineisto kerättiin haastattelemalla etäyhteydellä kevään 2023 loppupuolella yhden kunnan lautakunnan jäseniä, varhai
skasvatuksesta vastaavia viranhaltijoita ja päiväkodin johtajia. Haastateltavien vuorovaikutuskokemuksista voitiin tunnistaa kolme jaetun pedagogisen johtajuuden pääteemaa: kontekstuaalisuus, suhdetoiminnallisuus ja yhteinen johtajuus. Vuorovaikutuksen kontekstuaalisuutta määrittivät kokous- ja työryhmäkäytännöt, kokemukset osallisuudesta ja ryhmän sisäisistä vuorovaikutuskäytännöistä sekä yhteydenotot akuuteissa tilanteissa. Suhdetoiminnan merkitys koettiin yhteydenpidon intensiivisyyden, tunnekokemusten sekä vaikuttamisen ja dialogisuuden kautta. Yhteinen johtajuus koostui pedagogisen johtamisen yhteiselle tarkoitukselle ja johtajuuden tukemiselle annetuista merkityksistä. Johtotasojen välinen pedagoginen
johtajuus koettiin vuorovaikutuskäytäntöjen, yhteisen johtamisen ja päätöksenteon sekä vuorovaikutussuhteiden kautta tapahtuvaksi. Jaetulle pedagogiselle johtajuudelle löydettiin kehittämistarpeiksi vuorovaikutussuhteiden ja keskustelujen syvällisyyden, johtajuusviestinnän ja vuorovaikutuskäytäntöjen sekä jaetun pedagogisen johtamisen strategisuuden kehittäminen. Tuloksista ilmeni, että johtotasojen välillä etäisten vuorovaikutussuhteiden ja vähäisen dialogisuuden, yhteydenpidon ja kohtaamisen kokemusten ei koettu edistäneen pedagogiselle johtajuudelle kaivattua syvällisen yhteistyön saavuttamista, mikä tarkoitti yhteisten merkitysten neuvottelemisen puuttumista. Kehittämistarpeiden perusteella osallisuuden, sitoutumisen, vastuullisuuden, yhteistoiminnallisuuden ja visio-ohjautuneisuuden vahvistamisella voitaisiin saavuttaa paremmin yhteiseksi määritelty tavoite ja johdonmukaisempi jaettu pedagoginen johtajuus johtotasojen välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä.
...
