Psykologisen joustamattomuuden yhteys yksinäisyyden kokemuksiin siirtymässä peruskoulusta toisen asteen opintoihin

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhdeksännen luokan psykologisen joustamattomuuden yhteyksiä toisen asteen opintojen alussa koettuihin yksinäisyyden kokemuksiin. Lisäksi selvitettiin ystävyyssuhteen laadun roolia psykologisen joustamattomuuden ja yksinäisyyden kokemusten väliseen yhteyteen koulusiirtymässä. Tutkimus on osa yksinäisyyteen liittyvää Right to Belong -hanketta ja tutkimuksessa hyödynnettiin pitkittäistutkimuksena toteutetun TIKAPUU-hankkeen TIKAPUU 2 määrällistä aineistoa, joka on kerätty vuosina 2017–2021 kahdelta Keski-Suomen paikkakunnalta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 885 nuorta. Yksinäisyyttä mitattiin laajasti kansainvälisissäkin tutkimuksissa käytetyllä kysymyksellä ”Tunnetko koskaan itseäsi yksinäiseksi”. Yksinäisyys mitattiin sekä yhdeksännellä luokalla että toisen asteen opintojen alussa. Psykologista joustamattomuutta mitattiin yhdeksännellä luokalla nuorille suunnatulla AFQ-Y8 mittarilla. Yhdeksännellä luokalla kartoitettiin myös koulussa olevien ystävyyssuhteiden laatua the Friendship Qualities – mittarilla. Analyysimenetelminä käytettiin hierarkkista regressioanalyysia, lineaarista regressioanalyysia sekä mediaatioanalyysia. Kaikissa analyyseissa tutkittiin myös sukupuolen roolia ilmiöihin. Tulokset osoittivat, että psykologinen joustamattomuus yhdeksännellä luokalla on yhteydessä yksinäisyyden kokemuksiin toisen asteen opintojen alussa. Lisäksi psykologinen joustamattomuus oli yhteydessä yksinäisyyden lisääntymiseen koulusiirtymässä. Mitä psykologisesti joustamattomampi nuori oli yhdeksännellä luokalla, sitä todennäköisemmin hän koki itsensä yksinäiseksi toisen asteen opintojen alussa ja toisaalta sitä todennäköisemmin hänen yksinäisyytensä myös lisääntyi koulusiirtymän yhteydessä. Psykologinen joustamattomuus oli yhteydessä heikompaan ystävyyssuhteen laatuun tytöillä, mutta ei pojilla. Sama sukupuoliero toistui mediaatioanalyysissa. Tytöillä psykologisen joustamattomuuden ja yksinäisyyden välinen yhteys selittyi osittain ystävyyssuhteen laadulla. Pojilla ja koko otoksessa ystävyyssuhteen laatu ei kuitenkaan selittänyt psykologisen joustamattomuuden ja yksinäisyyden välillä havaittua yhteyttä. Tutkimuksen mukaan psykologinen joustamattomuus on siis sosiaalinen riskitekijä elämänmuutoksissa, kuten koulusiirtymässä. Psykologisen joustavuuden lisääminen voi siten olla keino vahvistaa sosiaalisia suhteita ja ennaltaehkäistä yksinäisyyttä.