Yksinäisyys ja heikko emotionaalinen kiinnittyminen toisen asteen koulutuksen keskeyttämisriskiä ennakoivina tekijöinä

Abstract

Suomessa siirtymä peruskoulusta toiselle asteelle tuo nuorelle lisää vastuuta ja mahdollisuuden tehdä omia opintojaan koskevia päätöksiä. Suuri osa nuorista suorittaa toisen asteen tutkinnon, mutta kuitenkin joka vuosi noin kuusi prosenttia opiskelijoista päättää keskeyttää koulutuksensa. Samalla yleinen keskustelu nuorten yksinäisyydestä on yhä vilkkaampaa. Tämä Pro gradu -tutkielma on osa Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin -tutkimushanketta, ja sen tarkoituksena on tuoda lisää tietoa toisella asteella opiskelevien nuorten keskeyttämisriskin, yksinäisyyden ja emotionaalisen kouluun kiinnittymisen välisistä yhteyksistä. Aineisto (N = 1721) on kerätty neljältä eri paikkakunnalta kyselylomakkeilla vuosina 2017-2019 tutkittavien opiskellessa toisella asteella. Pitkittäistutkimuksena toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten yksinäisyys on yhteydessä koulun keskeyttämisriskiin ja toimiiko emotionaalinen kouluun kiinnittyminen välittävänä tekijänä yksinäisyyden sekä koulun keskeyttämisriskin välillä. Yksinäisyyden kokemusta ja emotionaalinen kouluun kiinnittymistä mittaava kysely tehtiin tutkittavien opiskellessa ensimmäistä vuottaan toisella asteella. Koulun keskeyttämisriski arvioitiin kaksi vuotta myöhemmin, jolloin tavoiteajassa valmistuvien olisi pitänyt valmistua. Tutkimuksessa vertailimme riippumattomien otosten t-testillä keskeyttämisriskissä olevien ja tyypillisten opiskelijoiden välisiä eroja yksinäisyyden kokemuksessa. Lisäksi tarkastelimme sukupuolen, yksinäisyyden sekä niistä muodostetun yhdysvaikutustermin yhteyttä koulun keskeyttämisriskiin logistisella regressiolla. Mediaattorimallilla tutkimme emotionaalisen kouluun kiinnittymisen vaikutusta yksinäisyyden ja koulun keskeyttämisriskin väliseen yhteyteen. Tutkimustulosten mukaan kolmantena vuotena keskeyttämisriskiryhmään kuuluvat opiskelijat olivat kokeneet tyypillisiä opiskelijoita merkitsevästi enemmän yksinäisyyttä toisen asteen opintojen ensimmäisenä vuonna. Lisäksi mediaattorimalli osoitti, että yksinäisyys ensimmäisen opintovuoden aikana oli yhteydessä heikompaan emotionaaliseen kouluun kiinnittymiseen, mikä ennakoi korkeampaa koulun keskeyttämisriskiä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että nuorten kokema yksinäisyys on yksi keskeinen koulun keskeyttämisriskiä lisäävä tekijä, ja heikko emotionaalinen kiinnittyminen välittää osin tätä yhteyttä. Sukupuolten väliltä emme löytäneet eroja yksinäisyyden kokemuksessa tai koulun keskeyttämisriskissä. Saadut tulokset korostavat nuorten sosiaalisten suhteiden sekä koulussa koetun yhteenkuuluvuuden tunteen tärkeyttä koulutuksen loppuun saattamisen kannalta. Tämän ja aiempien tutkimustulosten valossa nuorten ryhmäytymiseen kouluissa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota.