Musiikin verkkoyhteisöt : epämuodollisen musiikin oppimisen uusi tutkimuskenttä

Abstract

Perinteisesti oppilaan ja opettajan välistä lähiopetusta on pidetty oppimisen edellytyksenä. Koulujen ja oppilaitoksien tarjoama muodollinen koulutus on ollut pitkään tästä syystä myös oppimista tutkivien tutkijoiden pääasiallista tutkimuskenttää. Viimeistään nyt on kuitenkin yleisesti hyväksytty, että oppimista ja koulutusta ei voida pitää toistensa edellytyksinä. Oppimista tapahtuu ilman muodollista koulutusta hyvin erilaisissa elämän ympäristöissä: töissä, ystävien kanssa, kotona, tietoverkoissa ja mobiililaitteissa. Onkin ryhdytty puhumaan ns. oppimisympäristöajattelusta. Vapaaaikatutkimukset kertovat suomalaisen musiikkiharrastuksen määrän pysymisestä ennallaan, mutta ne osoittavat samalla tärkeää tietoa musiikin harrastamisen ja kuluttamisen uusista painopistealueista. Musiikillisten aktiviteettien määrä on kasvanut; toisin sanoen vaihtoehdot ja tavat harrastaa sekä kuluttaa musiikkia ovat eri tavoin lisääntyneet. Musiikin uudet tietoverkko- ja mobiilipohjaiset jakelumenetelmät muuttavat myös sen kulutustottumuksia nopealla tahdilla. Myös oman musiikin tuottaminen tietokoneella ja sen jakaminen Internetin avoimiin verkkoyhteisöihin muiden käyttäjien kuunneltavaksi ja arvosteltavaksi on viime vuosina kasvanut merkittäväksi ilmiöksi. Uudet oppimisympäristöt ja yksilölliset oppimispolut ovat avanneet paljon uudenlaista keskustelua epämuodollisen oppimisen esiintymisestä ja luonteesta. Tämän artikkelin tarkoituksena on luoda näkökulmia siihen, mitä epämuodollinen musiikin oppiminen on ja minkälaista uutta tietoa voimme saada siitä tutkimalla musiikin avoimia verkkoyhteisöjä. Artikkelissa tarkastellaan erityisesti musiikin verkkoyhteisöjen tutkimuksen tavoitteita, tapoja ja metodiikkaa.