Opetusharjoittelun ohjaus harjoittelupäiväkodin työyhteisön toimintana

Abstract

Early childhood education (ECE) teacher training in Finland always includes teaching practice, which is carried out in a training ECE centre working in cooperation with the university. According to recent studies, teaching practice supervision is best realised as a joint activity of the work community at the practice ECE centre. In our research, we examine the supervisory agency described by the members of the work community of five training ECE centres from a socio-cultural perspective. Our data consisted of three focus group interviews of different professional ECE groups which we approached with Greimas’s tools of semiotic analysis (the actant model and modalities of agency). We identified the supervisory agency expressed by the different personnel groups by analysing the actor roles and operational aspirations that appeared in the interviews, as well as the relationships between the actors and the modalities of their agency. The results indicated that the ECE teachers and the ECE centre heads had strong agency in supervision, while the ECE child carers had limited agency. The teaching practice supervision was also intertwined with the professional development of the supervising ECE personnel. We propose that the participation of the members of the work community in the teaching practice supervision and in bringing personnel into joint discussions with the student could strengthen the professional competence of the entire community. In addition, the factors related to the supervision activity described in this study can be used to support the possibilities of the ECE centre workers’ supervisory agency

Varhaiskasvatuksen opettajankoulutukseen sisältyvä opetusharjoittelu toteutetaan aina yliopiston kanssa yhteistyössä toimivassa harjoittelupäiväkodissa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan opetusharjoittelua ohjataan parhaiten harjoittelupäiväkodin työyhteisön yhteisenä toimintana. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme harjoittelupäiväkodin työyhteisön jäsenten kuvaamaa ohjaustoimijuutta sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Aineistomme koostui varhaiskasvatuksen eri ammattilaisten fokusryhmähaastatteluista, joita lähestyimme semioottisen analyysin välinein (aktanttimalli ja toimijuuden modaliteetit). Tunnistimme eri henkilöstöryhmien ilmaisemaa ohjaustoimijuutta analysoimalla haastattelupuheessa esiintyviä toimijarooleja ja toiminnan pyrkimyksiä sekä toimijoiden välisiä suhteita ja toimijuuden modaliteetteja. Varhaiskasvatuksen opettajien ja päiväkodin johtajien ohjaustoimijuus näyttäytyi tuloksiemme mukaan vahvana ohjaustoimijuutena mutta varhaiskasvatuksen lastenhoitajien rajoitettuna. Opetusharjoittelun ohjaus kietoutui yhteen ohjaavan varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillisen kehittymisen kanssa. Esitämme, että työyhteisön jäsenten osallistuminen opetusharjoittelun ohjaukseen ja saattaminen yhteisiin keskusteluihin opiskelijan kanssa voisi vahvistaa koko yhteisön ammatillista osaamista. Tunnistamme lisäksi ohjaustoimijuuteen liittyviä tekijöitä, joiden avulla työtekijöiden toimijuuden mahdollisuuksia voidaan tukea.