Huippuosaajia oppivassa yhteisössä : inklusiivisen koulun ristiriita

Abstract

Kasvatuksen historiaan määrittyvässä tutkielmassa tarkastelen uusliberalistisen talouspolitiikan asettumista suomalaiseen koulutuskeskusteluun ja koulutuksen kenttää muokanneisiin poliittisiin ratkaisuihin 1990-luvun lamavuosista nykypäivään. Kehityksen myötä kansan kaikkinaisesta kilpailukyvystä on tullut kyseenalaistamaton osa poliittista retoriikka ja tavoitteenasettelua. Aineistona käytän tutkimuskirjallisuuden näkökulmiin peilaamiani opetussuunnitelmatekstejä sekä muita aiheeseen liittyviä koulutuspoliittisia julkilausumia. Menetelmänä hyödynnän historiantutkimukselle ominaista lähdekriittistä tutkimusmetodia. Tutkielma on siten olemassa olevan tiedon kriittistä arviointia. Keskeinen väittämäni on, että uusliberalistisen kilpailuaatteen ja toisaalta 1990- luvun alussa kansainvälisin sopimuksin koulutukseen omaksutun, tasa-arvoa tähdentävän inkluusioaatteen välillä ilmenee ristiriita. Tämä koulutuksen ja kasvatuksen arvoihin siivilöityvä paradoksi olisi myös yhteiskunnallisesti tietoisen, kriittisen kasvattajan omaksuttava. Poliittisia linjauksia yhteenkuuluvuuteen vaikuttavien perustavien sosiaalisten ja taloudellisten resurssierojen lieventämiseen ei ole tehty, jolloin koulun inkluusion henki määrittyy erityisesti muodolliseen tasa-arvoon. Didaktisesti tuodaan esille yksilöllisiin mielenkiintoihin ja vahvuuksiin, ei niinkään sivistyksellisiin ihanteisiin pohjaava käsitys opetuksesta. Kaikille yhteiseksi tarkoitetussa koulussa kouluviihtyvyys on matalaa ja kiusaaminen, eli poissulkeminen ja toiseksi tekeminen antiteesinä yhteisyydelle ja samuuden kokemiselle on jatkuva ongelma. Inkluusio vaatii laajan yhteisen näkemyksen yhteisön kehittämisestä ja moraalisen toimijuuden vahvistamisesta. Kyky ja uskallus arvoarvostelmiin sekä yhteiseen tavoitteenasetteluun ja eläminen oikeiksi punnittujen arvojen mukaisesti lienee yhteisöjen ja yhteiskuntien globaali elinehto.