Perheenjäsenensä kouluiässä menettäneiden oppilaiden kokemuksia koulun merkityksestä ja tuesta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia oppilaalla on koulun merkityksestä ja tuesta menetettyään perheenjäsenen. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten sureva oppilas kannattaisi kohdata koulussa. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus. Lähestymistapa oli fenomenologinen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aikaisemmista tutkimuksista ja aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Tutkimukseen osallistui yli 18-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat menettäneet perheenjäsenensä kouluiässä. Otanta menetelmänä käytin lumipallonotantaa. Aineiston keruumenetelmä oli teemahaastattelu. Yksi haastattelu toteutettiin etänä ja neljää haastateltiin lähihaastatteluna. Tutkimustulosten mukaan perheenjäsenen menettäneellä oppilaalla on monenlaisia pelkoja tulla kouluun. Myös kokemus opettajien kohtaamisesta vaihteli sensitiivisestä kohtaamisesta siihen, että ei kohdattu lainkaan. Tutkimuksen mukaan kukaan oppilaista ei saanut oppilashuollon tukea. Kaikilla sitä ei ollut silloin edes saatavilla. Perheenjäsenen menettäneet oppilaat haluaisivat, että luokkatovereille ilmoitettaisiin menetyksestä. He myös toivovat opettajalta sensitiivistä kohtaamista surussa. Tämän tutkimuksen tuloksia voivat opettajat hyödyntää tilanteissa, joissa oppilas on menettänyt läheisen ihmisen. Myös opettajien koulutuksessa voidaan opiskelijoita valmentaa kohtaamaan sureva oppilas käyttäen hyödyksi tutkimustuloksia.