Luokanopettajien kokemuksia koira-avusteisesta pedagogiikasta yleisopetuksen luokassa

Abstract

Pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää luokanopettajien kokemuksia koira-avusteisesta pedagogiikasta yleisopetuksen luokassa sekä tarkastella niiden merkityksiä heille itselleen sekä oppilaille, opettajien kokemana. Tutkimukseen haastateltiin yhteensä kuutta perusopetuksen opettajaa eri puolilta Suomea, joilla oli kokemusta koira-avusteisesta pedagogiikasta. Tieteenfilosofisena lähtökohtana tutkimuksessa oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin laadullisen avoimen teemahaastattelun avulla. Aineisto analysoitiin fenomenologis-hermeneuttisella analyysillä. Tutkimustulosten mukaan opettajat kokivat koira-avusteisen pedagogiikan edistävän oppilaiden oppimista tuoden mielekkyyttä erityisesti lukuharjoitustilanteisiin ja tukevan oppilaan hyvinvointia sekä tunne- ja empatiataitoja. He kokivat koira-avusteisuuden vahvistavan oppilaan ja opettajan sekä oppilaiden välisiä keskinäisiä suhteita, jotka vaikuttivat luokassa yhteisöllisyyden kokemiseen. Koiran kanssa työskentely lisäsi opettajien kokemusten mukaan oppilaiden arjen hallintataitoja. Opettajat kokivat koulukoiran työparinaan, joka edistää heidän työviihtyvyyttään sekä opettajien työssäjaksamista, vaikka koiran läsnäolon koettiin myös lisäävän opettajien työmäärää. Koulukoira nähtiin tukiresurssina, jota voi hyödyntää kolmiportaisen tuen eri askelmilla.