”Jonkun silmiin se on ihan älytön kaaos, mut mun silmiin se on ihan niinku mieletöntä.” : erityisopettajien kokemuksia ulkona opettamisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka erityisopettajat kokevat ulkona opettamisen. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka erityisopettajat toteuttavat ulkona opettamista, millaisia hyötyjä ulkona opettamisella koetaan olevan tukea tarvitsevalle oppilaalle ja mitä haasteita ulkona oppimiseen liittyy. Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään, millaiseksi erityisopettajat kokevat oman ulko-opettajuutensa ja mitkä tekijät kokemukseen vaikuttavat. Tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologis-hermeneuttinen. Aineisto kerättiin neljän erityisopettajan puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Aineiston analyysi tehtiin aineistolähtöisesti muodostamalla teemoja ja merkityskokonaisuuksia. Tutkimuksen mukaan erityisopettajat pitävät ulkona opettamisessa tärkeänä toiminnallisuutta, hyvää oppilaantuntemusta sekä selkeitä rutiineja. Ulkoympäristöt koettiin toisaalta kuormittavaksi ja toisaalta keskeiseksi eduksi. Opettajat kokevat ulkona opettamisen vahvistavan oppilaiden motivaatiota, itsetuntemusta, sosiaalisia taitoja, motoriikkaa, hyvinvointia ja luontosuhdetta. Ulko-opettajuuden kehittymisessä erityisopettajat kokevat tärkeäksi itselle sopivan näkökulman löytämisen sekä jatkuvan oppimisen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ulkona opettaminen monipuolistaa opetusta ja tukee tukea tarvitsevan oppilaan koulunkäyntiä. Ulkona opettaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, jotta toimintatavat opitaan, sekä uudenlaista näkökulmaa oppia ja hyödyntää ympäristöä. Ulkona opettamisen lisäämiseksi huomiota tulisi kiinnittää opettajien yhteistyön tukemiseen, täydennyskoulutukseen sekä materiaalien saatavuuteen.