Liikuntakasvatuksen eetos

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan liikuntakasvatuksen eetosta koulujen liikunnanopetuksen ja liikunnanopettajakoulutuksen perustana. Liikuntakasvatuksen eetos tarkoittaa liikunnanopetuksen toimintaa ohjaavia rakenteita, käytänteitä, tottumuksia, tapoja, uskomuksia ja arvostuksia. Artikkelin perimmäinen tarkoitus on pohtia, missä määrin urheilun eetos heijastuu liikunnanopetuksen eetokseen. Artikkeli perustuu filosofiseen näkökulmaan, jonka pohjalta tarkastellaan opettajien käsityksiä liikunnanopetuksesta ja siihen liittyvästä asiantuntijuudesta. Aineistona on Opettaja-lehdessä syksyllä 2011 käyty keskustelu tästä teemasta. Filosofisella tasolla tarkastellaan ensin eetoksen käsitteen merkitystä yleisesti, sen merkitystä ja käsitehistoriaa. Filosofisessa tarkastelussa esillä ovat kysymykset hyvästä elämästä sekä liikunnan merkityksestä sen edistäjänä. Opettaja-lehdessä käydyn keskustelun analysointiin sovelletaan Kirsi Hämäläisen väitöskirjatutkimuksen jäsennystä, jossa eroteltiin viisi erilaista urheilun eetosta: työn, menestyksen, virtuositeetin, hauskuuden ja huolenpidon eetokset. Opettajassa käydystä keskustelusta löytyvät edustettuina kaikki nämä urheilun eetoksen muodot. Kirjoittajat tarkastelevat myös kysymystä, onko syytä rajata keskustelu liikunnanopetuksen arvoista ja päämääristä liikunnanopetuksen asiantuntijoiden väliseksi asiantuntijadiskurssiksi. Kirjoittajien näkemys on, että erilaisten näkökulmien huomioiminen parantaa myös liikunnanopetuksen käytänteitä. Perimmäisenä päämääränä on, että liikuntakasvatuksen eetos rakentuisi positiivisen tunnustuksen dialektiikan varaan, jossa jokaiselle annetaan asianmukainen tunnustus työstä ja osaamisesta omalla persoonallisella tavalla.

The article focuses on the ethos of physical education as a foundation of PE in schools and the education of PE teachers. The concept of the ‘ethos of physical education’ refers to a set of practices, social structures, habits, routines, beliefs and values that guide us in physical education. The fundamental aim of this article is to study the question of to what extent the ethos of physical education derives from the ethos of sport. In the article, the beliefs of PE teachers about the practices of PE are mirrored against a given philosophical view. Our empirical data consists of a public debate that took place in autumn 2011 in the weekly magazine ‘Opettaja’ of the Trade Union of Education in Finland. At the philosophical level, we introduce the concept of the ethos of physical education and its etymological origins. Our starting point is the question of how to promote good life through physical education. In the empirical analysis of the data we apply the classification developed by Hämäläinen (2008), which identifies five dimensions of the sport ethos: work, success, virtuosity, fun and care; all of which can be distinguished in the public debate in Opettaja’. The authors of the present article question whether the physical education debate should be extended beyond the experts in the field. In the authors’ view, bringing the debate closer to the public sphere serves to enrich physical education practices. The ultimate goal is to build the ethos of physical education upon a ‘positive circle of recognition’ in which different capitals of expertise are acknowledged by other participants in the discussion.