Erityisopettajien kertomukset työssään kokemastaan moraalisesta stressistä

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin erityisopettajien kokemuksia työhön liittyvästä moraalisesta stressistä. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisten tilanteiden erityisopettajat kertovat herättävän heissä moraalista stressiä sekä miten he asemoivat itsensä ja muut tahot näissä moraalista stressiä herättävissä tilanteissa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin erityisopettajat kertovat selviytyvänsä moraalisesta stressistä. Tutkimukseen osallistui kolme erityisluokanopettajaa ja kolme laaja-alaista erityisopettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin kerronnallisina haastatteluina, joiden tavoitteena oli saada kuvauksia mahdollisimman konkreettisista tilanteista, joissa erityisopettaja kokee työssään moraalista stressiä. Tutkimusaineisto analysoitiin hyödyntämällä narratiivista Greimasin aktanttimallia. Analyysissä tuloksiksi muodostui viisi eri moraalisen stressin tarinatyyppiä, joissa toimijoina oli joko omia arvojaan vastaan toimiva, liian vähillä resursseilla toimiva, mahdottomuuden edessä oleva, sensitiivinen tai väärinymmärretty erityisopettaja. Erityisopettajat kertoivat kokevansa usein ulkoisten tekijöiden estävän heitä toimimasta oikeaksi koetuilla tavoilla. Lisäksi erityisopettajien oma herkkyys oli usein syynä moraalisen stressin kokemiselle. Tulosten mukaan moraalisesta stressistä selviydytään erityisesti kollegoiden tuella sekä hyväksymällä työnsä ja itsensä keskeneräisyyden. Toisaalta tulokset nostivat esiin tarpeen huolehtia siitä, että erityisopettajat saavat riittävästi kollegiaalista tukea. Tutkimukseni antaa viitteitä siitä, että erityisopettajien moraalista stressiä käsitellessä huomio tulisi kiinnittää erityisopettajan vastuun lisäksi myös organisaatiotasolle.