Show simple item record

dc.contributor.advisorHaapala, Eero
dc.contributor.authorMartikainen, Lilli
dc.date.accessioned2022-06-22T06:57:45Z
dc.date.available2022-06-22T06:57:45Z
dc.date.issued2022
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/81947
dc.description.abstractNoin neljäsosa suomalaisista työikäisistä kokee vähintään lievää työuupumusta. Työuupumuksen ja sen seurausten ehkäisemiseksi tarvitaan kustannustehokkaita keinoja työntekijöiden työkyvyn ja -hyvinvoinnin edistämiseksi. Jyväskylän yliopiston henkilöstöllä on mahdollisuus käyttää viikoittaisesta työajastaan kaksi tuntia liikuntaan. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työajalla toteutetun liikunnan ja työuupumusoireilun välistä yhteyttä. Aineistona käytettiin Liikkuva ja luova yliopistoyhteisö (LiLY) -hankkeen vuosina 2020 ja 2021 keräämiä Liikunta- ja hyvinvointikyselyjen tuloksia. Tutkimukseen osallistuneiden määrä oli yhteensä 702 henkilökunnan jäsentä. Uupumusoireilun mittarina käytettiin RAND36- elämänlaatumittarin neljästä kysymyksestä muodostettua tarmokkuusindeksiä, johon liitettiin tieto työn koetusta henkisestä kuormittavuudesta. Koko aineistossa työntekijöistä ne, jotka kokivat työnsä kevyenä tai melko kevyenä, olivat muita tarmokkaampia riippumatta liikuntaedun käytön säännöllisyydestä. Havaitut ryhmien väliset erot säilyivät malleissa huomioiduista kovariaateista huolimatta. Vuoden 2021 osalta liikuntaetua säännöllisesti käyttävät työnsä raskaaksi kokevat eivät eronneet tarmokkuuden suhteen työnsä kevyeksi kokeneista, liikuntaetua hyödyntävistä työntekijöistä. Regressioanalyysin tulosten mukaan korkeampaan tarmokkuuteen olivat yhteydessä miessukupuoli, suurempi viikoittainen liikuntakertojen määrä sekä korkeampi ikä. Työn koettu henkinen kuormittavuus oli yhteydessä matalampaan tarmokkuuteen. Lisäksi vuonna 2021 tarmokkuus oli merkitsevästi alhaisempaa vuoteen 2020 verrattuna. Liikuntaedun käyttö ei ollut yhteydessä tarmokkuuteen. Liikuntaedun käyttäjät harrastivat liikuntaa todennäköisemmin useammin viikkotasolla kuin ne, jotka eivät hyödyntäneet etua ollenkaan. Liikunnan korkeampaa viikoittaista määrää ennusti myös pidempi työura yliopistolla. Myös työaikamuodon osalta havaittiin tilastollisesti merkitsevä päävaikutus. Liikuntaedun käyttö ei ollut yhteydessä työuupumusoireiluun yleisesti henkilöstön keskuudessa, vaikka viitteitä yhteyden olemassaoloon havaittiin vuoden 2021 tulosten osalta. Koska kyseessä on poikkileikkaustutkimus, kausaalisuhteista ei voida esittää päätelmiä. Liikuntakertojen viikoittainen määrä puolestaan oli yhteydessä korkeampaan tarmokkuuteen, mikä viittaa eroihin työ- ja vapaa-ajalla toteutetun liikunnan välillä. Yleisesti mallien selitysosuudet jäivät niukoiksi, minkä vuoksi jatkossa tutkimuksissa tulisikin huomioida laajemmin työolosuhteisiin liittyviä tekijöitä. Aihepiiristä tarvitaan yleisesti enemmän esimerkiksi laadukkaita seurantatutkimuksia, jotta saadaan tietoa työajalla toteutettavan liikunnan vaikutuksista, kustannustehokkuudesta sekä tasa-arvoisesta toteutumisesta.fi
dc.description.abstractbout 25 per cent of Finnish working age population suffers from mild to severe burnout. Cost effective measures are needed in preventing burnout and its consequences, and in enhancing work ability and wellbeing at work. The staff of Jyväskylä university has been granted an advantage to spend two hours of their weekly working time in exercise. The association between burnout and exercise during working hours was the objective of this research. The data used in this research was conducted by LiLY (Liikkuva ja luova yliopistoyhteisö) project during 2020 and 2021. The overall study population was 702 employees. The section measuring energy and vigor in RAND36-measure was used as the indicator for burnout symptoms with the information of reported mental burden of work. The employees that assessed the burden of their work as low or very low were more vigorous and energetic than others, whether they participated regularly in exercise during working hours or not. The detected differences remained even after considering covariates. Assessing the year 2021 slight differences were noted: employees that assessed the burden of their work as high or very high and participated regularly in exercise during working hours did not differ from those, who assessed their work burden as light and exercised regularly during working hours. In further analysis, being male, higher weekly amount of overall exercise and older age were associated with feelings of vigor and energy. Higher mental burden of work was associated with lower vigor and energy. In addition, feelings of vigor and energy were significantly lower during the year 2021 than the year 2020. Exercise during working hours was not associated with feeling of vigor and energy. It was also noted that employees exercising more overall were also more likely to participate in exercise during working hours. All in all, participating in exercise during working hours was not associated with burnout symptoms among university employees. A slight association was found when assessing the data form 2021, but not in the total data. Due to the cross-sectional setting of the research, no conclusions of the causal relationship between the observed associations can be made. Since differences considering the effect of overall exercise and exercise during working hours were seen, there might be differences between the two physical activity domains of work and leisure. The overall coefficient of determination remained low in every used model. That is why in future research should consider working conditions and other possible confounders more carefully. The possible benefits of exercise during working hours should be addressed more carefully preferably in follow-up trials, so that more information is gained of the effects of exercise during working hours, cost-effectivity, and equality of such benefits in workplaces.en
dc.format.extent61
dc.language.isofi
dc.subject.otherhenkilöstöliikunta
dc.subject.othertarmokkuus
dc.titleTyöajan käyttö liikuntaan ja sen yhteys työuupumusoireisiin Jyväskylän yliopiston henkilökunnan keskuudessa
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-202206223553
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.contributor.tiedekuntaLiikuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sport and Health Sciencesen
dc.contributor.laitosLiikunta- ja terveystieteetfi
dc.contributor.laitosSport and Health Sciencesen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.oppiaineLiikuntalääketiedefi
dc.contributor.oppiaineSport Medicineen
dc.rights.copyrightJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rights.copyrightThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.contributor.oppiainekoodi5042
dc.subject.ysoliikunta
dc.subject.ysouupumus
dc.subject.ysotyön kuormittavuus
dc.subject.ysohenkilöstö
dc.subject.ysotyöhyvinvointi
dc.subject.ysotyöntekijät
dc.subject.ysotyöaika


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record