Death Representations of Animal Characters in Children's Literature

Abstract

Kuolema ja läheisen menetys ovat väistämättömiä tapahtumia elämässämme, jotka herättävät usein voimakkaita tunteita. Käsitteenä kuoleman ymmärtäminen ja siitä puhuminen voi olla vaikeaa. Lapset ovat usein kiinnostuneita filosofista ja moraalisista kysymyksistä, joihin kuolemakin lukeutuu, mutta ihmiselle niinkin hämmentävästä ja voimakkaita tunteita aiheuttavasta kysymyksestä kuten kuolemasta kertominen lapsille voi tuntua hankalalta. Lastenkirjallisuudessa kuolema on kuitenkin melko yleinen teema. Useissa saduissa kuolema esitetään moraalisena opetukena siitä, kuinka paha saa lopulta palkkansa. Nykypäivän lastenkirjoissa teemaa käsitellään kuitenkin myös realistisemmasta näkökulmasta, jossa kuoleman hetki ja menetykseen liittyvät tunteet ovat keskiössä. Vaikeita teemoja käsitellään usein eläinhahmojen kautta kahdesta syystä: toisaalta pienet lapset samaistuvat helpommin eläinhahmoihin, ja toisaalta vaikeita asioita on helpompaa käsitellä hahmojen muodostaman etäisyyden takia. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten kuolemaa ja menetykseen liittyviä tunteita esitetään englanninkielisessä lastenkirjallisuudessa eläinhahmojen kautta. Tutkielman keskiössä olivat eri metaforat ja muut kielelliset ilmaukset, jotka käsittelivät kuolemaa, kuolemanjälkeistä elämää ja menetykseen liittyviä tunteita. Tutkimukseen valittiin kuusi englanninkielistä lastenkirjaa, joista neljä oli kuvakirjoja ja kaksi romaania. Laadullinen analyysi toteutettiin hyödyntäen KWIC (key-word-in-context) -tutkimusmenetelmää, jossa aineistosta etsittiin esiin nousevia ja toistuvia sanoja ja fraaseja, ja niistä muodostuvia teemoja.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kuvainnollisen kielen käyttäminen on yleistä lastenkirjoissa, jotka käsittelevät kuolemaa. Kuvakirjoissa metaforia esiintyi keskimääräisesti enemmän romaaneihin verrattuna. Kuolemanjälkeistä elämää kirjallisuudessa ei juurikaan esitetty, ja kysymys siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jäi avoimeksi kaikissa kirjoissa. Tämä antaa toisaalta lapsille mahdollisuuden pohtia tätä filosofista kysymystä itse ilman että tarinoihin liittyy yksipuolista tai ideologista opetusta. Menetykseen liittyvissä tunteissa aineistosta nousi esiin erityisesti kaksi surun vaihetta: masennus ja hyväksyminen. Kirjat kuvasivat suruun liittyviä eri tunteita, kuten epätoivoa, vihaa ja alakuloisuutta. Yhtenäisenä teemana kirjoista kuitenkin nousi esiin, että suruajan kestettyä jonkin aikaa vaikeat tunteet alkoivat helpottaa, ja päivistä alkoi jälleen löytyä jotain hyvää. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää kaikkeen teemaa käsittelevään englanninkieliseen lastenkirjallisuuteen, sillä aineiston määrä on hyvin rajallinen. Jatkotutkimuksissa olisi myös hyvä huomioida eri ikäryhmille suunnatun kirjallisuuden mahdolliset erot teeman käsittelyssä.