Autonomiaa ja oppimista on tutkittu vuosikymmenien ajan. Autonomian katsotaan edistävän elinikäistä oppimista, parantavan oppimisen laatua ja mahdollistavan oppimista yli luokkahuonerajojen. Autonomiaa on aiemmin määritelty yksilön ominaisuutena ja kapasiteettina ottaa vastuuta omasta oppimisestaan, mutta nykyään autonomian voidaan määritellä olevan vuorovaikutteista ja dynaamista oppijan ja oppimisympäristön suhteessa toisiinsa. Tässä tutkimuksessa autonomia ymmärretään kokonaisuutena, johon vaikuttavat sekä yksilölliset että vuorovaikutukselliset piirteet. Opettajan roolin tiedetään olevan merkittävä oppilaan autonomian tukemisessa, sillä opettajan omat käsitykset vaikuttavat siihen, miten autonomia ymmärretään ja miten sitä edistetään luokassa. Autonomia ja informaali oppiminen ovat lähekkäisiä aiheita, sillä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) todetaan, että oppilaat oppivat englantia enenevissä määrin vapaa-ajallaan ja tämä itsenäinen oppiminen tulisi ottaa huomi
oon opetuksessa. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää yläkouluikäisten, eli teini-ikäisten, kokemuksia, sillä teini-ikäisistä ei ole tehty paljon tutkimusta kieltenoppijoina. Suomen kontekstissa autonomiaa ei ole juurikaan tutkittu suhteessa englannin oppimisen kokemuksiin.
Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää yläkouluikäisten kokemuksia autonomiasta englannin opiskelussa ja millaista tukea he saavat autonomiseen oppimiseensa koulussa ja vapaa-ajalla. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja siihen vastasi 85 oppilasta kahdesta suomalaisesta koulusta. Kyselyyn vastasi yksi seitsemäs luokka, kaksi kahdeksasluokkaa ja kaksi yhdeksäsluokkaa. Kyselyssä oli suljettuja väittämiä ja avoimia kysymyksiä liittyen oppilaiden kokemuksiin autonomiasta ja englannin opiskelusta, englannin tunteihin, opettajan tukeen sekä informaaliin oppimiseen. Kysely toteutettiin tammikuussa ja helmikuussa 2022. Tuloksista selvisi, että oppilaat ovat yleisesti ottaen todella autonomisia englannin oppijoita suhteessa tavoitteellisuuteen, oman oppimisen vaikuttamiseen, metakognitiivisiin kykyihin sekä vapaa-ajan aktiivisuuteen. Pääosin opettajan tuki oli koettu positiiviseksi. Kuitenkin oppilaat kokivat, että opettajan tuki vapaa-ajan oppimiseen oli vähäisempää, kuin kouluun ja opintoihin liittyvään tukeen. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lisäämällä tietoisuutta informaalista oppimisesta ja sen tukemisesta, sillä tulosten perusteella oppilaat hyödyntävät aktiivisesti vapaa-ajan resursseja kielen oppimiseen. Lisäksi tulokset antavat käytännön tietoa siitä, miten autonomia näkyy teini-ikäisten englannin oppimisen kokemuksissa.
...
