Lapsuuden lukivaikeuden vaikutus koulutustasoon, työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin aikuisuudessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka lapsuudessa havaittu lukivaikeus eli dysleksia vaikuttaa koulutustasoon, työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin aikuisuudessa, vertaamalla dysleksiaryhmiä ja kontrolliryhmää näissä osa-alueissa. Aineisto on peräisin Niilo Mäki -instituutin klinikalta, jonka asiakkaita osallistui Jyväskylän yliopiston Neoprism-C-tutkimukseen. Koehenkilöt olivat iältään 20–40-vuotiaita (n=31–80), joista enemmistö oli miehiä (n. 70 %). Tutkittavilta kerättiin tietoa kognitiivisesta suoriutumisesta, elämäntilanteesta ja hyvinvoinnista. Tutkimuskysymyksessä 1 tarkasteltiin, eroavatko dysleksia- ja kontrolliryhmä koulutustasossa, työllisyydessä ja psyykkisessä hyvinvoinnissa. Oletettiin, että dysleksia vaikuttaisi näihin osa-alueisiin negatiivisesti. Tutkimuskysymyksessä 2 tarkasteltiin, onko dysleksia lieventynyt dysleksiaryhmässä. Tutkimuskysymyksessä 3 tarkasteltiin, vaikuttaako dysleksian pysyvyys koulutustasoon, työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Oletettiin, että mikäli dysleksia on lieventynyt aikuisuudessa, sen vaikutukset edellä mainittuihin osa-alueisiin ovat vähäisempiä. Dysleksian vaikutusta työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin tutkittiin Mann-Whitneyn U-testillä tutkimuskysymyksissä 1 ja 3. Dysleksian vaikutusta koulutustasoon tutkittiin ristiintaulukoimalla ja khiin neliö -testillä tutkimuskysymyksissä 1 ja 3. Tutkimuskysymyksen 2 ryhmät muodostettiin kontrolliryhmästä saadun raja-arvon perusteella. Tutkimuksessa havaittiin, että dysleksiaryhmä ja kontrolliryhmä erosivat koulutustasossa siten, että dysleksiaryhmän edustus ammattikoulun käyneissä oli odotettua suurempi ja yliopiston käyneissä odotettua pienempi. Lisäksi havaittiin, että henkilöillä, joilla oli pysyvä dysleksia, oli enemmän työttömyyttä kuin muissa ryhmissä. Tutkimuksessa ei havaittu muita ryhmäeroja. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lapsuuden dysleksia vaikuttaa ainoastaan koulutustasoon, ja pysyvä dysleksia työllisyyteen. Tutkimuksen perusteella dysleksialla ei ole vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin. Jatkossa dysleksian vaikutusta koulutukseen, työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin olisi hyvä tarkastella mittaamalla samoja muuttujia monipuolisemmin, jotta varmistuttaisiin tulosten paikkansapitävyydestä. Lisäksi dysleksian vaikutus myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten itsetuntoon ja ihmissuhteisiin olisi mielekäs tutkimuskohde, sillä oppimisvaikeuksilla tiedetään olevan elämänkulullisia vaikutuksia.