Keski-ikäisten ystävyyssuhteiden määrän ja laadun yhteys psyykkiseen hyvinvointiin

Abstract

Ystävyyssuhteiden on yleensä havaittu olevan yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin, mutta kun niiden laatua ja määrää on tarkasteltu erikseen, yhteydet psyykkiseen hyvinvointiin ovat olleet ristiriitaisia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten keski-ikäisten ystävyyssuhteiden määrän ja laadun yhteyttä psyykkisen hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Tutkimuksessa selvitettiin ensimmäiseksi, miten ystävyyssuhteiden määrä on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Psyykkiseen hyvinvointiin käsitettiin tässä tutkimuksessa kuuluvan psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja elämäntyytyväisyys sekä se, että henkilö ei ollut masentunut. Toiseksi tarkasteltiin, miten ystävyyssuhteiden laatu ja sitä myös kuvaava yhteisyys ovat yhteydessä edellä kuvattuihin psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueisiin. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja edellä mainituissa yhteyksissä. Tutkimus perustui professori Lea Pulkkisen vuonna 1968 (n = 271) aloittamaan Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimukseen. Aineistona käytettiin 50-vuotiailta vuonna 2009 kerättyjä tietoja. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin Spearmanin korrelaatiokertoimia sekä hierarkkista lineaarista regressioanalyysia, jossa tarkasteltiin sukupuolen roolia yhdysvaikutusten avulla. Korrelaatiot osoittivat, että naisilla ystävien määrä oli myönteisesti yhteydessä psykologiseen hyvinvointiin, sosiaaliseen hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen. Miehillä ystävien määrä oli myönteisesti yhteydessä vain sosiaaliseen hyvinvointiin. Ystävien laatu ja yhteisyys olivat naisilla ja miehillä myönteisesti yhteydessä psykologiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä elämäntyytyväisyyteen. Lisäksi mitä parempia miesten ystävyyssuhteiden laatu ja yhteisyys olivat, sitä vähäisempää oli heidän masentuneisuutensa. Naisilla korkea yhteisyys liittyi vähäisempään masentuneisuuteen. Regressioanalyysin perusteella yhteisyys oli selkein psyykkisen hyvinvoinnin selittäjä: mitä korkeampi yhteisyys oli, sitä korkeampaa olivat psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja elämäntyytyväisyys ja sitä alhaisempaa oli masentuneisuus. Miehillä lisäksi vähäisempi ystävien määrä liittyi korkeampaan psykologiseen hyvinvointiin. Näyttäisi siltä, että ystävyyssuhteet, erityisesti niiden hyvä laatu, ovat kytköksissä keski-ikäisten psyykkisen hyvinvoinnin eri puoliin. Tämän tutkimuksen tietoa voidaan käyttää pyrittäessä parantamaan keski-ikäisten psyykkistä hyvinvointia.