“We have a lot of tools, but the soil is not good enough” : reasons Behind the Differences in English Language Skills in Finland and South Korea

Abstract

Suomi ja Etelä-Korea ovat molemmat usein erinäisten oppimistuloksia mittaavien tutkimusten (esim. PISA) kärkikastissa. Kuitenkin Education Firstin organisoimassa English Proficiency Index -testissä Suomi on kymmenen parhaan joukossa erinomaisen kielitaidon tasolla (sijoilla 3–9 vuosina 2019–2021) ja Etelä-Korea puolestaan keskivertaisen kielitaidon sijoilla 32–37. Miten tähän päädyttiin? Mikä selittää näin suuren eron näiden kahden maan englannin kielen tasossa, vaikka kaikkien muiden aineiden oppimistulosten suhteen maat ovat lähes tasavertaisia?

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin suomen ja korean englanninopetusmetodit ja -tavat ovat erilaisia tai samanlaisia suomalaisten ja korealaisten englanninopettajien mielestä. Tarkoitus oli myös selvittää, osaisivatko nämä opettajat löytää syitä suomalaisten ja korealaisten englannin kielen taitotason eroihin. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin kartoittaa, mitä mieltä opettajat ovat Suomen ja Korean välisistä koulutusvientimahdollisuuksista, ja mitä asioita tällaisessa yhteistyössä tulee heidän mielestään ottaa huomioon. Tutkimuksessa haastateltiin kahta suomalaista ja kolmea eteläkorealaista englanninopettajaa, joilla oli kokemusta sekä Suomen että Etelä-Korean englanninopetustavoista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina ja data analysoitiin deduktiivista sisällönanalyysimetodia hyödyntäen.

Tutkimuksessa huomattiin, että englanninopetuksen haasteet eivät ole niinkään opetusmetodeissa vaan ympäröivässä kulttuurissa ja sen opettajiin ja oppilaisiin asettamissa vaatimuksissa. Koekeskeisyys, passiivisen kielitaidon painottaminen ja koulumaailman ulkoisen kielenopiskelumotivaation puuttuminen olivat keskeisiä teemoja kielitaidon erojen syitä pohdittaessa. Myös koulutusviennissä korostuivat erilaiset yhteiskuntatason haasteet; Suomen ja Etelä-Korean koulumaailman erot osoittautuivat niin suuriksi, että pelkkien kielenopetusmetodien muuttaminen ei yksin takaisi hyviä oppimistuloksia. Haastateltavat löysivät kuitenkin kehitysehdotuksia molempien maiden koulutusjärjestelmiin ja kieltenopetukseen. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa englanninopetuksen kehittämisestä molemmissa maissa ja todisti, että opettajien näkemykset koulutuksen uudistamisessa ovat ensiarvoisen tärkeitä.