Tutkimus käsittelee tippua-, pudota- ja tipahtaa-verbien merkitystä ja käyttöyhteyksiä tarkastelemalla niiden saamia määritelmiä ja niille annettuja käyttöyhteyksiä sanakirjoissa 1700-luvulta nykypäivään synkronisesta ja diakronisesta näkökulmasta. Tutkittava aineisto koostuu kaksikielisistä, normatiivisista ja slangi- ja fraasisanakirjoista, jotka analysoidaan komponenttianalyysilla, jolloin tarkasteltavien sanakirja-artikkeleiden pohjalta selvitetään: 1. Millaisia määritelmiä ja käyttöesimerkkejä tippua-, pudota- ja tipahtaa-verbeille on annettu eri sanakirjoissa ja missä määrin nämä kuvaukset ovat muuttuneet? 2. Missä määrin tippua-, pudota- ja tipahtaa-verbit ovat synonyymisia keskenään komponenttianalyysin perusteella? 3. Millaisia substantiivikollokaatteja verbeille annetaan sanakirjojen esimerkkilauseissa?
Tutkimuksen päämääränä on selvittää tutkittavien verbien saamia keskinäisiä merkityssuhteita erilaisissa sanakirjoissa, jolloin tutkimus sijoittuu leksikaalisen semantii
kan kenttään. Tästä syystä tutkimus hyödyntää myös synonymian tutkimusta, jonka avulla voidaan määritellä, kuuluvatko tutkittavat verbit samaan merkityskenttään. Tämän lisäksi verbien käyttöä tutkitaan myös niiden saamien kollokaattien kautta hyödyntäen kollokaatiotutkimuksen tekstuaalista määritelmää, jolloin ei huomioida kollokaatioiden tilastollisuutta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tutkittavista verbeistä erityisesti tippua-verbin merkityksen ja käyttöyhteyk-sien kehittymistä siitä lähtöoletuksesta, että tippua-verbin käyttö on laajentunut nykypäivään tultaessa.
Tutkimuksessa ilmeni, että varsinkin kaksikielisistä sanakirjoista normatiivisiin sanakirjoihin siirryttäessä tutkittavien verbien annetut määritelmät vakiintuivat ja verbien käyttöä havainnollistavia esimerkkejä lainattiin ja tarkennettiin hyödyntämällä aiempien sanakirjojen artikkeleita. Verbien saamien merkityskompo-nenttien vertailun avulla selvisi, että verbit kuuluvat samaan merkityskenttään ja ne ovat aikakaudesta riippuen hieman erilaisessa synonymisessa suhteessa keskenään. Varsinkin pudota-verbin kohdalla hyponymia on tyypillistä. Tippua- ja tipahtaa-verbit ovat puolestaan tiettyjen merkityskomponenttejensa kohdalla antonymisessa suhteessa, jolloin niitä ei voi käyttää niiltä osin toistensa paikalla.
Vaikka etenkin normatiiviset sanakirjat pyrkivät määrittelemään näille verbeille toisistaan eriäviä merki-tyksiä, niitä käytetään varsinkin arkikielessä ja abstraktissa kielenkäytössä synonyymisesti, jolloin sanakirja-aineistosta saatujen merkityskomponenttien perusteella laajakäyttöisin pudota-verbi ei todellisuudessa ole yleiskäyttöisin, vaan se saa useita toisilta puuttuvia komponentteja, jotka rajaavat sen käyttöä. Näitä ovat esimerkiksi putoavan liikkeen RUNSAUS ja NOPEUS. Varsinkin verbien saamien kollokaattien ja muiden niiden kanssa viittaussuhteessa olevien kohteiden perusteella verbin kohteella ei ole verbien käytön kannalta merkittävää vaikutusta, vaan verbien väliset erot tulevat niiden kuvaaman liikkeen luonteen eroista.
...
