Hyvinvointimittarit erityisopettajien pedagogisina työkaluina

Abstract

Perusopetuksen ydintehtäviin kuuluu opetuksen lisäksi koulun hyvinvointityö. Fyysinen toimintakyky on yksi osa oppilaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tässä kvantitatiivisessa tutkielmassa selvitettiin, miten erityisopettajat hyödyntävät Kouluterveyskysely ja Move! hyvinvointimittareita omassa työssään ja yhteistyössä muun opetushenkilökunnan kanssa. Lisäksi selvitettiin erityisopettajien valmiuksia hyödyntää hyvinvointimittareita ja niiden käyttöä yhteisöllisessä opiskeluhuoltoryhmässä. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoituna verkkopohjaisena kyselynä tammikuussa 2021 erityisopettajille kohdennetusti Vantaan ja Oulun kaupun-geista sekä satunnaisesti jaetulla sosiaalisen median ilmoituksella. Erityisopettajat (n= 63) arvioivat hyvinvointimittareiden tunnettavuutta ja hyödyllisyyttä, omia valmiuksiaan hyödyntää hyvinvointimittareita omassa työssään sekä yhteistyön tekemisessä koulun muun henkilökunnan kanssa. Erityisopettajat arvioivat myös Ecclesin ym. (1983) odotusarvoteoriaan perustuen toimintakyvyn edistämisen arvostusta sekä oppilaitoskohtaisen opiskeluhuoltoryhmän käytänteitä hyvinvointimittareiden osalta. Taustamuuttujina kontrolloitiin erityisopettajan nimike, kouluaste ja opiskeluhuoltoryhmään osallistumisaktiivisuus. Aineiston analyysissä käytettiin riippumattomien ryhmien t-testiä ja ristiintaulukointia. Erityisopettajat tunsivat hyvinvointimittareita vaihtelevasti ja niiden hyödyntämisessä oli suuria eroja. Alakoulun ja yläkoulun erityisopettajien valmiuksissa hyödyntää hyvinvointimittareita kokonaisuudessaan ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta yksittäiset valmiudet erosivat eri taustamuuttujien kesken. Oppilaiden toimintakyvyn edistäminen oli erityisopettajien mielestä merkityksellistä ja tärkeää. Erityisopettajat tekivät harvoin yhteistyötä muun henkilökunnan kanssa hyvinvointimittareiden osalta. Opiskeluhuoltoryhmien kokoontumisessa ja siihen osallistumisaktiivisuudessa oli tilastollisesti merkittäviä eroja erityisopettajien kesken. Opiskeluhuoltoryhmiin aktiivisesti osallistuvat erityisopettajat tunsivat hyvin koulun käytänteitä hyvinvointimittareiden hyödyntämisestä. Erityisopettajien aktiivisella osallistumisella moniammatilliseen yhteistyöhön opiskeluhuoltoryhmässä voitaisiin edistää koulun hyvinvointityötä. Erityisopettajat tarvitsevat tulevaisuudessa ohjausta hyvinvointimittareiden tiedon hyödyntämiseksi.