Opettajuus vaativan erityisen tuen kontekstissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia opettajuutta vaativan erityisen tuen kontekstissa. Tutkimuksemme ottaa osaa yhteiskunnallisesti käytävään keskusteluun opettajuudesta. Erityispedagogiikassa on alettu korostaa ammatillista erityisosaamista ja tämän takia opettajuuden tarkastelu nimenomaan vaativan erityisen tuen kontekstissa on tärkeää. Olimme kiinnostuneita siitä, miten opettajat käsittävät opettajuuden ja miten opettajat kokevat ympäristön käsittävän opettajuuden. Toteutimme tutkimuksen haastattelemalla talvella 2021 kahdeksaa opettajaa, jotka opettavat oppilaita, jotka tarvitsevat vaativaa erityistä tukea. Analysoimme aineistomme laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulostemme mukaan opettajat käsittivät opettajuuden oppilaslähtöisenä ja opettajalähtöisenä kasvattamisena. Opettajat kokivat ympäristön taas käsittävän opettajuuden ensisijaisesti opettajan osaamisen ja tämän ominaisuuksien kautta. Tämä tutkimus lisää tietoisuutta vaativan erityisen tuen opettajuutta koskevista käsityksistä. Vaativan erityisen tuen opettajuuden keskiössä on aina oppilaan yksilölliset tarpeet, joihin opettaja pyrkii vastaamaan kasvatusotteellaan, osaamisellaan ja ominaisuuksillaan. Näiden avulla opettaja mahdollistaa oppilaalle myönteisen tulevaisuuden hänen kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa huomioiden. Opettajien ja opettajien kokemien ympäristön opettajuuskäsitysten välillä on kuitenkin eroavaisuuksia. Tämän takia dialogi siitä, mistä opettajuus muodostuu, on tärkeää, jotta käsitykset opettajuudesta saadaan lähemmäksi toisiaan.