Syö tai tule syödyksi : vaikuttaako ravitsemustila metsämyyrän (Myodes glareolus) ruokailukäyttäytymiseen ja lisääntymiseen petoriskin alaisuudessa?

Abstract

Saaliseläinten ruokailuun vaikuttavat muun muassa ravitsemustila ja petoriski. Ravitsemustilan vaikutusta ruokailupäätöksiin korkean petopaineen alaisuudessa on tutkittu vasta vähän. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, vaikuttaako ravitsemustila metsämyyrän (Myodes glareolus) ruokailupäätökseen petoriskin alaisuudessa ja vaikuttaako se mahdollisen energiansaannin kautta myyrän lisääntymiseen. Myyrille annettiin laboratoriossa joko 30 % tai 8 % proteiinia sisältäviä pellettejä ja niiden ruokailukäyttäytymistä mitattiin Konneveden tutkimusaseman myyrätarhoissa keinotekoisilla ravintolaikuilla, jotka sisälsivät auringonkukansiemeniä ja hiekkaa. Ravintolaikkujen viereen laitettiin joko lumikon (Mustela nivalis) hajuista tai puhdasta purua. Laikuille jäänestä ravinnosta laskettiin luovutustiheys eli GUD (=Giving-up-density). GUD on osuus ravinnonmäärästä, jonka eläin jättää laikkuun, kun ravinnon etsimisen aika kasvaa sen vähetessä. Myyrien pariteltua tarhoissa naaraat siirrettiin laboratorioon synnyttämään, jossa poikueiden koko ja poikasten paino mitattiin. Luovutustiheyksissä oli eroja vain toisella ja kolmannella viikolla, mutta haju ja ravinto vaikuttivat yhdessä luovutustiheyksiin. Hyvän ravinnon myyrät suosivat puhdasta purua sisältäviä laikkuja ja huonon ravinnon myyrät lumikonhajuisia laikkuja. Eri ravitsemustaustalla olleet naaraat eivät eronneet toisistaan poikueen koossa tai poikasten painossa. Tulokset osoittavat, että huonon ravitsemustilan myyrät ottivat suurempia riskejä kuin hyvän ravitsemustilan myyrät. Ravintokäsittely ei vaikuttanut kuitenkaan myyrien lisääntymiseen.

Both nutritional status and risk of predation affect foraging of prey animals. There are only a few studies which have studied how an animal’s nutritional status will affect its foraging decisions under high predation risk. The goal of the research was to study does the nutritional status affect to the bank vole’s (Myodes glareolus) foraging decision under the risk of predation and does this affect to vole’s reproduction via obtained energy. Voles were given either 30 % or 8 % protein-containing pellets in the laboratory, and their foraging behavior was subsequently measured using artificial food patches in field enclosures at Konnevesi research station. Patches contained sunflower seeds mixed to sand and next to them was put either clean bedding or the least weasels’ (Mustela nivalis) beddings. Food which was left to patches, was measured as giving-up-density (GUD). GUD is a portion of food which animal leaves to the patch as the amount of food decreases and the time for searching food and risk of predation increase. When voles had mated in enclosures, females were moved to the laboratory to give birth. The size of the litter and the weight of pups were measured. GUDs differed from each other only during the second and the third week with both scent and food affecting the GUDs. Voles fed with good food preferred patches with clean bedding and voles fed with bad food preferred patches with weasel’s scent. Females fed with good or bad food didn’t differ from each other in litter size or pups’ weight. Results indicate that voles with poor nutritional status took bigger risks than voles with better nutritional status, but nutritional status didn’t affect to the voles’ breeding.