Luokanopettajan pystyvyysuskomusten ja fysiologisen stressin välinen yhteys 1. luokalla

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin luokanopettajien pystyvyysuskomusten ja fysiologisen stressin välistä yhteyttä, sekä muuttuvatko pystyvyysuskomukset ja fysiologinen stressi lukuvuoden aikana. Lisäksi tutkittiin, onko opettajan työkokemuksella ja luokassa olevien tukea tarvitsevien oppilaiden määrällä yhteyttä opettajan pystyvyysuskomuksiin ja fysiologiseen stressiin. Aineistona käytettiin Teacher and Student Stress and Interaction in Classroom (TESSI) -tutkimuksen osa-aineistoa. Tähän tutkimukseen osallistui 52 ensimmäisen luokan opettajaa Keski-Suomesta. Opettajat täyttivät pystyvyysuskomuksia kartoittavan kyselylomakkeen ja stressiä mitattiin kortisolinäytteillä 1. luokalla syksyllä ja keväällä. Aineiston analysoinnissa käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa, hierarkkista regressioanalyysia sekä parittaisten otosten t-testiä. Tulokset osoittivat, että pystyvyysuskomukset ja fysiologinen stressi olivat yhteydessä ensimmäisen luokan syksyllä, mutta ei enää keväällä. Syksyn pystyvyysuskomukset selittivät kevään pystyvyysuskomuksia, ja syksyn fysiologinen stressi kevään fysiologista stressiä. Sen sijaan syksyn pystyvyysuskomukset eivät selittäneet kevään fysiologista stressiä tai syksyn fysiologinen stressi kevään pystyvyysuskomuksia. Fysiologinen stressi laski syksystä kevääseen, mutta pystyvyysuskomukset pysyivät samana. Työkokemuksen ja tukea tarvitsevien oppilaiden määrällä ei ollut yhteyttä luokanopettajan pystyvyysuskomuksiin ja fysiologiseen stressiin. Tulokset toivat uutta tietoa opettajien fysiologisen stressin yhteydestä pystyvyysuskomuksiin. Tutkimus antaa myös viitteitä siitä, että pystyvyysuskomukset ja stressi ovat ilmiöitä, joista tarvitaan lisätutkimusta opettajien työhön sitoutumisen sekä työhyvinvoinnin edistämiseksi.