Tutkimuksen aiheena on lyriikalle ominainen kuvailmaisun keino, metafora: työssä tarkastellaan ranskalaisessa runossa esiintyviä metaforisia ilmauksia ja niiden suomenkielisiä käännösratkaisuja. Tutkimusaineistona on Arthur Rimbaud’n satasäkeinen runo ”Le Bateau ivre” (julkaisuvuosi 1883) ja Einari Aaltosen siitä tekemä suomennos ”Juopunut pursi” (2012). Tavoitteena oli selvittää, missä määrin ja missä muodoissa metafora esiintyy alkukielisessä tekstissä ja miten kääntäjä on käsitellyt metaforia suomenkielistä lukijaa varten. Luonteeltaan tutkimus on sekä deskriptiivinen että kontrastiivinen: toisaalta kuvaillaan alkutekstiä sinällään, toisaalta käännöstä verrataan alkutekstiin.
Metaforisten ilmausten tulkinnanvaraisuuden vuoksi analyysin lähtökohdaksi asetettiin metaforan määritelmä. Alkutekstistä poimittiin ilmaukset, jotka olivat sijoitettavissa johonkin kuudesta merkityksen siirtoa (ilmiöiden uudelleenkategorisointia) kuvaavasta luokasta: konkretisointi (abstraktista konkreettin
en), abstrahointi (konkreettisesta abstrakti), personifikaatio (ihmismäistäminen), animalisaatio (eläimellistäminen), naturalisaatio (luonnollistaminen) ja reifikaatio (esineellistäminen). Koska kyseessä on allegoriseksi tulkittu runo, jossa juopunut pursi edustaa runoilijaa ja meri absintin lailla juovuttavaa runoa ja vapautta, rajattiin runon minään ja veden väreihin viittaavat metaforat pois. Valintakriteereihin kuului myös, että ilmauksessa ei ollut minkään muun kielikuvan, kuten hyperbolan eli liioittelun, tunnusmerkkejä. Lisäksi painotettiin metaforien ”runollisuutta” eli omaperäisyyttä ja yllätyksellisyyttä, joten tavanomaisiksi katsotut metaforat karsittiin joukosta.
Käännösanalyysissä sovellettiin Van den Broeckin esittämää kolmiluokkaista mallia metaforien käännösratkaisuille: 1) tarkka käännös samaa metaforaa käyttäen (translation ”sensu stricto”), 2) korvaava käännös toista metaforaa käyttäen (substitution) ja 3) parafraasi, joka säilyttää merkityssisällön olematta metafora (paraphrase). Lisäksi muina mahdollisina ratkaisuina huomioitiin sisällöllisesti epätarkka käännös ja kääntämättä jättäminen.
Rajausten jälkeen alkutekstistä erottui 28 metaforaa, joista yli puolet oli personifikaatioita: tavallisimmin ihmismäisiä ominaisuuksia oli liitetty luontoon kuuluviin ilmiöihin. Valtaosassa ilmauksista (noin 2/3) kääntäjä oli päätynyt tarkkaan käännökseen. Korvaavan metaforan ja parafraasin käyttöä sekä sisällöllisesti epätarkkoja käännösratkaisuja esiintyi suhteellisen vähän.
Tulosten kannalta on huomattava metaforan ja muiden kielikuvien tunnistamisen haasteellisuus ja monitulkintaisuus. Erityisesti runokuvat voivat erikoisuutensa vuoksi saada vaihtelevia tulkintoja lukijasta riippuen. Tässä tutkimuksessa subjektiivisuuden ongelmaa pyrittiin hallitsemaan metaforisille ilmauksille asetetuilla valintakriteereillä, eivätkä tulokset siten anna täyttä kuvaa ”Le Bateau ivren” metaforien runsaudesta.
...
