Seerumin D-vitamiinipitoisuuden yhteys lonkkamurtumasta toipuvien iäkkäiden naisten kognitiiviseen toimintakykyyn

Abstract

Lonkkamurtuma on vakava iäkkäiden ihmisten tapaturma, joka johtuu yleisemmin kaatumisesta sekä osteoporoosista. D-vitamiinin puute on kaatumisten sekä osteoporoosin riskitekijä. D-vitamiinin pääasiallinen tarkoitus on säädellä elimistön kalsiumin aineenvaihduntaa, mutta sillä on lukuisia muita terveysvaikutuksia. D-vitamiinin puute on yhdistetty moniin eri sairauksiin ja kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Kognitiivisen toimintakyvyn häiriöt vaikeuttavat selviytymistä arkielämässä. Tässä tutkielmassa selvitetään, onko seerumin D-vitamiini pitoisuus yhteydessä lonkkamurtumasta toipuvien iäkkäiden naisten kognitiiviseen toimintakykyyn. Tutkielman aineistona toimii Promotion of mobility after hip fracture (Promo) -tutkimushankkeen alkumittausaineisto. Promo tutkimuksessa tutkittiin vuoden kestävän yksilöllisesti suunnitellun, tehostetun kotikuntoutuksen vaikutusta yli 60-vuotiaiden lonkkamurtumapotilaiden liikkumis- ja toimintakykyyn. Tämän tutkielman aineiston muodostavat tutkimukseen osallistuneet naiset (n=57), joiden seerumin D-vitamiinipitoisuus oli mitattu alkumittausten yhteydessä laskimoverinäytteistä elektrokemiluminesenssi menetelmällä. Tässä tutkielmassa riittävän D-vitamiinin raja-arvoksi määritettiin 50 nmol/l, sillä tutkimusten mukaan se on riittävä määrä luuston ja lihaksiston hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tutkittavien kognitiivista toimintakykyä mitattiin MMSE-testin avulla alkumittausten yhteydessä. Tutkittavien D-vitamiinipitoisuus ei ollut yhteydessä MMSE-pistemääriin (p=0.814). Korkea ikä oli odotetusti yhteydessä MMSE-pisteisiin (p=0.004). MMSE-pistemäärien keskiarvot eivät eronneet (p=0.604), kun tutkittavat jaettiin kahteen eri ryhmään seerumin D-vitamiinipitoisuuden perusteella (< 50 nmol/l ja ≥ 50 nmol/l). Seerumin D-vitamiinitasolla ei ollut tässä tutkimuksessa yhteyttä tutkittavien kognitiiviseen toimintakykyyn. Tutkimustulokset ovat tästä aiheesta edelleen ristiriitaisia, minkä vuoksi jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan selvittää, onko seerumin D-vitamiinipitoisuuden ja kognitiivisen toimintakyvyn välillä kausaalinen suhde.

A hip fracture is a serious injury usually caused by fall accidents and osteoporosis. Vitamin D defiency is a risk factor falls and osteoporosis. The major function of Vitamin D is to regulate the mebolism of calcium but it also has many other beneficial health benefits. Vitamin D defiency is associated with many diseases and cognitive decline. Impairments in cognitive function lead to difficulties in daily living. The aim of this study was to examine the association between serum Vitamin D-concentration and the cognitive function of elderly women recovering from a hip fracture. This study was based on baseline data of research project called ”Promotion of mobility after hip fracture” (Promo). The aim of this research project was to investigate the effect of individually targeted, enchanced home rehabilitation program on mobility of participants over the age of 60 recovering from a hip fracture. The data of this thesis is based on women (n=57) of Promo research program whose serum vitamin D-concentration was measured at baseline. Vitamin D-concentration was analyzed from venous blood samples using Electrochemiluminescence method. Value for sufficient vitamin D level in this research is 50 nmol/ l. It is considered that 50 nmol/l is the optimal value for muscoskeletal health. Cognitive function was measured by the MMSE test at baseline. There were no associations between serum Vitamin D-concentration and MMSE test scores (p=0.814). As expected, older age was associated with lower scores on MMSE test (p=0.004). There was no statistically significant difference (p=0.604) in distribution of MMSE test scores when the participants were divided in two groups based on serum vitamin D-concentration (<50 nmol/l ja ≥ 50 nmol/l). In this study no association was found between serum Vitamin D-concentration and cognitive function. The findings in this research area are still contradictory which means that further exploration of causal relationship between Vitamin D-concentration and cognitive function in needed.