Kaupunkimaisen asuinympäristön maankäytön yhteys iäkkäiden henkilöiden kognitiiviseen toimintakykyyn

Abstract

Muistisairaudet ovat yksi merkittävimmistä haasteista sosiaali- ja terveydenhuollolle niin kansanterveydellisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Niiden ennaltaehkäisyssä on painottunut pitkälti yksilökeskeinen näkökulma, mutta tutkimusten mukaan myös ympäristötekijöillä voi mahdollisesti olla vaikutusta kognitioon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kaupunkimaisen asuinympäristön maankäytön yhteyttä iäkkäiden henkilöiden kognitiiviseen toimintakykyyn. Lisäksi tarkasteltiin, onko ydinkeskustassa, keskustamaisilla alueilla tai reuna-alueilla asuvilla iäkkäillä eroja kognitiivisessa toimintakyvyssä suhteessa maankäyttöön, sillä tutkimuksissa on havaittu eroja kognitiivisessa toimintakyvyssä kaupunkimaisilla ja maalaismaisilla alueilla asuvilla iäkkäillä. Tutkimuksessa aineistona käytettiin Jyväskylän yliopiston Life-Space Mobility In Old Age (LISPE) -tutkimuksen alkumittauksia sekä ympäristömuuttujien osalta GEOage (Geographic characteristics, outdoor mobility and physical activity of older people) -tutkimusprojektin dataa. Tutkittavat (n= 848) olivat iältään 75–90-vuotiaita ja asuivat Jyväskylän ja Muuramen alueilla. Kognitiivista toimintakykyä mitattiin tutkimuksessa MMSE-testillä. Ympäristömuuttujista käytettiin maankäytön monipuolisuutta ja asuinalueen tyyppiä. Maankäytön monipuolisuuden sekä eri asuinalueiden maankäytön yhteyttä iäkkäiden henkilöiden kognitiiviseen toimintakykyyn tarkasteltiin lineaarisella regressioanalyysilla. Tutkimus osoitti maankäytön monipuolisuuden olevan yhteydessä iäkkäiden henkilöiden kognitiiviseen toimintakykyyn, kun taustamuuttujina toimivat ikä, sukupuoli, kroonisten sairauksien lukumäärä, koulutus sekä fyysinen aktiivisuus oli vakioitu (p = 0.001). Maankäytön ja kognitiivisen toimintakyvyn välinen yhteys kuitenkin hävisi, kun lisäksi vakioitiin vielä asuinalueen tyyppi -muuttujasta muodostetut indikaattorimuuttujat keskustamaisilla- ja reuna-alueilla asuminen verrattuna ydinkeskustaan (p = 0.097). Tilastollisesti merkitseviä eroja kognitiivisessa toimintakyvyssä suhteessa maankäyttöön ei ilmennyt, eikä erikseen eri asuinalueilla. Tämän tutkimuksen perusteella maankäytön ja kognitiivisen toimintakyvyn välillä näyttäisi olevan yhteys, vaikkakaan ei kovin vahva. Koska kyseessä on poikkileikkaustutkimus, syy-seuraussuhteita tuloksista ei voida päätellä. Aiheesta tarvitaankin lisää tutkimuksia erityisesti pitkittäisasetelmalla.

Cognitive impairment is one of the most significant challenges for social and health care. In their prevention, the emphasis is largely on an individual-centered perspective, but research suggests that environmental factors may also have an impact on cognition. The purpose of this study was to investigate the association between land use in an urban living environment and the cognitive functioning of older people. In addition, the city center, downtown areas, and dense areas outside centers were examined separately, as studies have found differences in cognitive functioning in older people living in urban and rural areas. Data from the Life-Space Mobility In Old Age (LISPE) study and GEOage research project (Geographic characteristics, outdoor mobility and physical activity of older people) were used in this study. Participants (n = 848) were aged 75-90 years and lived in the Jyväskylä and Muurame areas. Congitive functioning was measured in the study with the MMSE test. Environmental variables used in the study were land use mix and type of residential area. The relationship between land use mix and land use in different residential areas to the cognitive functioning of older people was examined by linear regression analysis. The study showed that land use mix was associated to the cognitive functioning of the elderly when confounding variables (age, gender, number of chronical illnesses, education, physical activity) were standardized (p = 0.001). However, the association between land use and cognitive functioning disappeared when the indicator variables (living in the downtown areas and dense areas outside centers versus living in the city center) formed from the type of residential area were further standardized (p = 0.097). There were no statistically significant associations between land use and cognitive functioning when assessed separately for different residential areas. Based on this study, there does not appear to be a very strong relationship between land use and congitive functioning. Since this is a cross-sectional study, the causal relationships cannot be drawn from the results. More research is needed on this topic, especially with the longitudinal design.