Seerumin D-vitamiinipitoisuuden yhteys tasapainon varmuuteen, tasapainoon, liikkumiskykyyn ja kaatumisiin lonkkamurtumasta toipuvilla henkilöillä

Abstract

Kati Korhonen (2015). Seerumin D-vitamiinipitoisuuden yhteys tasapainon varmuuteen, tasapainoon, liikkumiskykyyn ja kaatumisiin lonkkamurtumasta toipuvilla henkilöillä. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, gerontologian ja kansanterveyden pro gradu-tutkielma, 47 s.

Lonkkamurtuma on yleisin iäkkäille henkilöille tapahtuva vakava tapaturma. Lonkkamurtu-mapotilailla on usein matala seerumin D-vitamiinipitoisuus, jonka on todettu olevan kaatumisen riskitekijä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko seerumin D-vitamiinipitoisuus yhteydessä tasapainon varmuuteen, tasapainoon, liikkumiskykyyn ja kaatumisiin lonkkamurtumasta toipuvilla henkilöillä.

Tutkielmassa käytettiin Promotion of mobility after hip fracture (ProMo)-kokeellisen tutkimuksen aineistoa. D-vitamiinin ja vastemuuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin sekä poikkileikkaus- että pitkittäisasetelmissa. Pitkittäisanalyysiä varten ProMo -tutkimuksen koe- ja kontrolliryhmät yhdistettiin. Tämän tutkielman aineiston muodostavat ne 68 kotona asuvaa yli 60-vuotiasta lonkkamurtumasta toipuvaa miestä (n=14) ja naista (n=54), joiden seerumin D-vitamiinipitoisuus oli määritetty. D-vitamiinipitoisuus mitattiin alkumittausten yhteydessä, keskimäärin 9 viikkoa murtuman jälkeen. Tasapainon varmuutta mitattiin koetun tasapainon varmuus (ABC) -testillä, tasapainoa Bergin tasapainotestillä (BBS), liikkumiskykyä Timed Up and Go (TUG)-testillä ja lyhyellä fyysisen suorituskyvyn testistöllä (SPPB) keskimäärin 9 viikkoa murtuman jälkeen ja vuoden kuluttua murtumasta. Kaatumisten lukumäärä murtumaa edeltävän vuoden ajalta selvitettiin kyselylomakkeella. D-vitamiinin yhteyttä muuttujiin selvitettiin lineaarisella regressioanalyysilla.

Miehillä D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä tasapainon varmuuteen (ABC β=.725, p=.003), tasapainoon (BBS β=.647, p=.012) ja liikkumiskykyä kuvaavaan TUG-testiin (TUG β=-.592, p=.026), mutta ei SPPB-testiin (SPPB β=.414, p=.141) poikkileikkausanalyysissa. Kun mallit vakioitiin iällä ja rasvaprosentilla, miehillä yhteydet säilyivät vahvoina, mutta eivät tilastollisesti merkitsevinä (ABC β=728, p=.064; BBS β=.328, p=.147; TUG β=-.428, p=.291; SPPB β=.078, p=131). Pitkittäisanalyysissa D-vitamiinipitoisuus oli miehillä yhteydessä tasapainon varmuuteen (ABC β=.843, p=<.001), tasapainoon (BBS β=.724, p=.012) ja SPPB-testiin (SPPB β=.610, p=.027), mutta ei TUG-testiin (TUG β=-.567, p=.088). Kun mallit vakioitiin tutkimusryhmällä, iällä ja rasvaprosentilla, tasapainon varmuus säilyi edelleen tilastollisesti merkitsevänä (β=1.030, p=.008). Naisilla yhteyttä ei havaittu. D-vitamiinipitoisuus ei ollut yhteydessä murtumaa edeltävän vuoden aikana tapahtuneiden kaatumisten lukumäärään.

Tämän tutkielman perusteella lonkkamurtumasta toipuvien miesten D-vitamiinipitoisuus näyttäisi olevan yhteydessä tasapainon varmuuteen, tasapainoon ja liikkumiskykyyn. Lisäksi miehillä, joilla oli korkeampi D-vitamiinipitoisuus lonkkamurtuman tapahtuessa, oli parempi tasapainon varmuus vuoden seurannassa. D-vitamiinipitoisuus ei ollut yhteydessä kaatumisiin sisä- tai ulkotiloissa murtumaa edeltävän vuoden aikana.

Kati Korhonen (2015). Association between Vitamin D-concentration, balance confidence, balance, mobility and falls in elderly people after hip fracture. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s Thesis of Gerontology and Public Health, 47 pp.

Hip fracture is the most common serious trauma that happens to the elderly people. Patients with hip fracture had often low vitamin D-concentration, which is risk factor for falls. Aim of this thesis was to examine the association between Vitamin D-concentration, balance confi-dence, balance, mobility and falls in elderly people after hip fracture.

This study was based on the data of RCT called Promotion of mobility after hip fracture (ProMo). Association between Vitamin D-concentration and outcome variables was examined with cross-sectional and longitudinal analyses. Intervention and control groups were combined for the longitudinal analyses. The data of this thesis was formed of those 68 community-dwelling over 60-year-old men and women recovering from hip fracture, whose Vitamin D-concentration was assessed. Vitamin D-concentration was measured at baseline, on average 9 weeks after fracture. Participant’s balance confidence was measured with Activities-specific Balance Confidence-test (ABC), balance with Berg’s balance scale (BBS), mobility with both Timed Up and Go-test (TUG) and Short Physical Performance Battery (SPPB) on average 9 weeks after fracture and and year after fracture. A questionnaire was used to assess falls of the previous year before the hip fracture. Association between Vitamin D-concentration and variables was analyzed with linear regression analyses.

Vitamin D-concentration was associated with balance confidence (β=.725, p=.003), balance (β=.647, p=.012) and TUG-test (β=-.592, p=.026), but not with SPPB (β=.414, p=.141) at baseline with men, but not with women. After adjustment for age and body fat percentage association remained strong, but statistically insignificant (ABC β=728, p=.064; BBS β=.328, p=.147; TUG β=-.428, p=.291; SPPB β=.078, p=131). Longitudinal analyses showed associa-tion between Vitamin D-concentration and balance confidence (β=.843, p=<.001), balance (β=.724, p=.012) and SPPB (β=.610, p=.027), but not with TUG-test (β=-.567, p=.088) with men, but not with women. After adjustment for study group, age and body fat percentage, balance confidence remained statistically significant (β=1.030, p=.008). Vitamin D-concentration was not associated with falls.

Vitamin D-concentration was associated with balance confidence, balance and mobility with men, but not with women after hip fracture. In addition, men with higher Vitamin D-concentration had higher balance confidence after a year follow-up. Vitamin D-concentration was not associated with falls.