Teachers’ perceptions of early foreign language learning

Abstract

Suomen perusopetuksen opetussuunnitelmaan tehtiin 2018 muutos, jonka seurauksena 2020 keväästä lähtien A1-kielen opetus aloitetaan jo ensimmäisellä ja toisella luokalla valtakunnallisesti. Opetussuunnitelmaan lisättiin kaksi vuosiviikkotuntia A1-opetusta, nostaen vuosiviikkotuntimäärän kuudestatoista kahdeksaantoista. Molemmat lisätyt vuosiviikkotunnit tulee sijoittaa ensimmäiselle kahdelle vuosiluokalle. Muutoksen perusteiksi opetus- ja kulttuuriministeriö antoi epätasa-arvon vähentämisen vieraiden kielten opetuksessa, tarkoittaen sitä, että A1-kieleksi valittaisiin vähemmän englantia ja enemmän muita vieraita kieliä. Toinen peruste oli lasten herkkyysiän hyödyntäminen kielenopetuksessa. Herkkyysiän teoriasta on kuitenkin tutkimusta molempiin suuntiin. Lisäksi tutkimukset osoittavat vanhempien opiskelijoiden oppivan tehokkaammin korkeamman kognitiivisen kyvyn takia (Luz Celaya 2012).

Suomen opetussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet ensimmäiselle kahdelle kouluvuodelle A1-kielen suhteen ovat avoimia, eivätkä anna kovin tarkkoja oppimissaavutuksia oppilaille. Tästä herää kysymys siitä, oppivatko koulujemme nuorimmat vieraita kieliä yhtä tehokkaasti kuin vanhemmat oppilaat, millä tavoin ja missä aiheissa. Olisiko kuitenkin parempi sijoittaa kaksi ylimääräistä vuosiviikkotuntia vanhemmille oppilaille, jotka oletettavasti oppivat tehokkaammin aivojensa kehityksen takia?

Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään opettajien kokemuksia ja havaintoja varhaistetusta kielenopettamisesta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahta opettajaa, joilla on alustavaa kokemusta ministeriön määräämästä uudistuksesta. Opettajilta tiedusteltiin miten nuoret oppilaat oppivat, millaisia kokemuksia heidän opettamisestaan opettajilla on, miten heidän oppimisensa on verrattavissa vanhempien oppilaiden kielenoppimiseen, ja miten nuorempana kieltenopiskelun aloittaminen voisi vaikuttaa saman kielen opiskeluun myöhempinä kouluvuosina. Opettajien vastauksia heijastettiin aiempaan tutkimukseen, mutta selvitettäväksi jää vielä se, onko teoria suoraan sovellettavissa käytännön opettamiseen Suomessa.

Opettajien näkemykset aikaistetusta kielenopettamisesta eivät olleet täysin positiivisia eikä täysin negatiivisia. Haastatellut kokivat nuorempien oppilaiden vaativan enemmän kielenopetuksen ulkopuolista ohjausta, joka vei aikaa pois varsinaiselta opiskelulta. Vaikka opettamisen ja oppimisen mainittiin olevan hitaampaa, haastatellut ajattelivat aikaistetun A1-opetuksen olevan oppilaille edullista iän tuomista vaikeuksista huolimatta.