Tämän sivututkielman tavoitteena oli selvittää, millaiset sanat ovat vaikeita lukiolaisille, jotka valmistautuvat englannin ylioppilaskirjoituksiin englannin kielen digitaalisen kertauskurssipaketin avulla. Lisäksi selvitettiin, millaisia virheitä he tekevät sanastoa opiskellessa, ja millaiset virheet ovat tyypillisimpiä. Tutkielman data koostui kurssilla tehdyistä virheistä, ja dataa analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti.
Vaikeimpia sanoja tutkiessa ilmeni, että eniten virheitä syntyi opetellessa sanoja tai sanontoja, jotka ovat muodoltaan pitkiä ja sisältävät erilaisia affikseja. Lisäksi todettiin, että vaikeimmat sanat olivat merkitykseltään usein abstrakteja, niiden käyttö on harvinaista, ja ne eroavat muodoltaan merkittävästi suomen kielen käännöksestään. Vaikeimpien sanojen joukossa esiintyi myös useita sanontoja ja idiomeja.
Virheet luokiteltiin viiteen eri kategoriaan, joista kolme (muoto-, merkitys-, ja käyttövirheet) pohjautuivat Nationin (2001) teoria
an aspekteista, jotka sisältyvät sanojen osaamiseen. Kaksi muuta kategoriaa, säännönmukaiset ja säännönvastaiset epäsanat, nousivat aineistosta, sillä virheiden joukossa oli useita vastauksia, jotka eivät sopineet Nationin (2001) määrittelemiin aspekteihin.
Suurin kategoria oli sanan merkitykseen liittyvät virheet, eli väärät sanat, jotka kattoivat 46,1 % kaikista esiintymisistä. Suuri osa virheistä tässä kategoriassa sisälsi synonyymeja tai sanoja, jotka olivat lähes synonyymeja opittavan sanan kanssa, sekä sanoja, jotka liittyivät semanttisesti opiskeltavaan asiaan. Myös sanat, jotka muistuttivat muodoltaan opittavaa sanaa, olivat yleisiä tässä kategoriassa. Toiseksi suurin kategoria oli säännönvastaiset epäsanat, jotka kattoivat 27,5 % esiintymistä. Yleisiä virheitä tässä kategoriassa olivat vastaukset, joissa oli mukana ainoastaan sanan alkuosa, ja vastaukset, jotka koostuivat sattumanvaraisista kirjaimista. Sanojen muotoon liittyvät virheet muodostivat kolmanneksi suurimman kategorian 15,9 % osuudella. Näiden virheiden määrää vähensi kuitenkin huomattavasti se, että pienet kirjoitusvirheet, kuten yksittäiset puuttuvat tai lisätyt kirjaimet, käsitetään kursseilla lähes oikeina vastauksina, jolloin ne eivät sisältyneet saatuun, eli väärien vastausten, dataan. Kyseisen kategorian yleisimmät virheet liittyivät sanojen puhutun muodon vaikutuksesta sen kirjoitettuun muotoon, ja todennäköisesti käyttäjien virheelliseen käsitykseen englannin äänteiden ja kirjainten vastaavuudesta. Lisäksi väärät affiksit olivat tyypillisiä virheitä tässä kategoriassa. Säännönmukaiset epäsanat, eli sanat, jotka kirjainyhdistelmänsä perusteella voisivat esiintyä englannin kielessä, kattoivat 8,4 % esiintymisistä. Näille virheille tyypillistä oli se, että ne saattoivat osittain muistuttaa opittavaa sanaa, esimerkiksi affiksiltaan. Pienimmän kategorian muodostivat sanojen käyttöön liittyvät virheet 2,0 % osuudella, ja kaikki virheet liittyivät virheellisiin kollokaatioihin. Käyttövirheiden vähyyden selittää pitkälti se, että kursseilla ei tarvitse tuottaa omaa tekstiä, vaan ainoastaan tunnistaa ja kirjoittaa yksittäisiä sanoja tai sanontoja niiden suomen- tai ruotsinkielisen käännöksen perusteella.
Tulokset osoittivat, että käyttäjillä vaikuttaisi olevan erilaisia tapoja ja tekniikoita liittää uusi opittava asia aiemmin opittuun, sillä osa käyttäjistä sekoitti keskenään sanoja, jotka muistuttivat toisiaan semanttisesti, kun taas osa sanoja, jotka muistuttivat toisiaan kirjoitusasultaan. Lisäksi osalle käyttäjistä sanan puhutun muodon muistaminen tuntui olevan helpompaa kuin kirjoitetun muodon. Virheet, joilla ei ollut mitään yhteyttä opittavaan sanaan merkitykseltään tai muodoltaan, olivat suhteellisen harvinaisia.
...
