”Mut ois se ihan kivaa sillein, et jos niitä ei ois ihan koko aikaa.” : normaalikoulun oppilaiden ajatuksia opetusharjoittelijoista sekä näiden vaihtuvuuden merkityksestä koulussa koettuun turvallisuuteen

Abstract

Suurin osa opettajankoulutukseen sisältyvistä ohjatuista opetusharjoitteluista toteutetaan yliopistojen alaisuudessa toimivissa harjoittelukouluissa, Normaalikouluissa. Jatkuvasti vaihtuvat opetusharjoittelijat kuuluvat kiinteänä osana Normaalikoulujen koulukulttuuriin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, mitä Normaalikoulun oppilaat opetusharjoittelijoista ja näiden vaihtuvuudesta ajattelevat sekä millainen merkitys harjoittelijoiden vaihtuvuudella on oppilaiden koulussa kokemaan turvallisuuden tunteeseen. Tutkimus on lähestymistavaltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla, joihin osallistui yhdeksän Normaalikoulun viidennen luokan oppilasta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Oppilaat näkivät opetusharjoittelijoissa sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Osa koki opetusharjoittelijoiden tuoman vaihtelun mieluisana, kun taas osaa se häiritsi. Suhtautuminen opetusharjoittelijoihin vaihteli ja heidän seurassaan käyttäydyttiin ja toimittiin sekä positiivisemmin että negatiivisemmin kuin oman opettajan kanssa. Oppilaat kokivat koulussa olonsa turvalliseksi, eivätkä he nähneet opetusharjoittelijoiden vaihtuvuudella olevan merkitystä koettuun turvallisuuden tunteeseen. Oppilaat näkivät harjoittelijat omaan opettajaan verrattuna keskeneräisinä, epävarmoina ja vieraina, mutta hauskoina. Oma opettaja koettiin tuttuna ja hänen ammattitaitoonsa luotettiin harjoittelijoita enemmän. Turvallisuuden kokemisessa oman opettaja pysyvyys kompensoi harjoittelijoiden vaihtuvuutta.